Saman katon alla

”Hei, olkaa hiljaa, mulla alkaa tanssitunti!” Tämä kehotus on kuulunut keskiviikkoisin olohuoneestamme. Olemme perheen kanssa eläneet etänä. Lähes kaikki mikä ennen tapahtui jossakin muualla, on siirtynyt talomme sisäpuolelle. Kun olen työkokouksessa, saattaa olla käynnissä tuuban etäsoittotunti. Yksi on ruotsin luennolla ja toinen ryhmätöissä äidinkielen tunnilla. Puoliso hoitaa työasioitaan parvekkeella. Työpisteiden arvonnassa paikka lankesi hänelle. Onneksi siellä ei enää ole lämpötila pakkasen puolella edes aamuisin.

Sopeutumista vaaditaan paljon, jotta kattomme alla olevat työpaikat, peruskoulu, lukio, yliopisto, musiikkiopisto ja liikuntatilat on saatu sovitettua yhteen. Tarvitaan hyviä hermoja, joustavuutta ja toisten huomioimista. Välillä niitä on jouduttu opettelemaan. Kaikista haasteista huolimatta koti on meille paras paikka maailmassa. Puitteet ovat turvalliset ja tuemme toisiamme ajoittain kiristyvästä pinnasta huolimatta. Samaa ovat kertoneet omat vanhempani ja appivanhempani. Touhua riittää ja kymmenet yhteiset vuodet ovat hioneet särmiä pois, kahdestaan mennään karanteenissakin.
Samaan aikaan olen hyvin tietoinen, että kaikkien elämä saman katon alla ei suju läheskään samalla tavalla kuin oman lähipiirin. Psykoterapeutti Maaret Kallio esitti kolumnissaan kysymyksen: ”Mutta entä jos koti on vaarallisempi kuin korona?” Joidenkin kohdalla se on todellisuutta. Paljon onneksi yritetään tehdä eri tahoilla, jotta voitaisiin olla avuksi heille, joiden koti on yksinäinen vankila tai jotka elävät väkivallan keskellä tai joille koti syystä tai toisesta ei ole se paras paikka.

Seurakunta on diakoniatyön kautta tavoittamassa juuri eniten apua tarvitsevia. Mukana ollaan myös ”Mitä kuuluu”- soittoringissä. Kirkkoihin ei ole vähään aikaan voitu koota seurakuntaa saman katon alle. Ovia on kuitenkin pidetty auki hiljentymistä ja sielunhoitoa varten. Rukouksen ja Raamatun sanoman lohtua ja voimaa pidetään esillä niillä keinoilla, joita on käytettävissä. Kaikki tämä tuo toivoa siitä, että yhdessä me selviämme. Kristinuskon sanoma muistuttaa meitä kaikkia siitä, että Jumala ei väisty viereltämme, ei koronassa eikä karanteenissa. Hän ei toimi etänä, vaan on ihan vierellä – huokauksen päässä.

Saija Sarkasuo
vs. seurakuntapastori
Valkealan seurakunta