Sadonkorjuun aika

Elämme syksyn sadonkorjuun aikaa. Osa sadosta on jo korjattu aiemmin, näin on myös useimpien marjojen kohdalla. Toki puolukka on pian vasta parhaimmillaan, karpalosta puhumattakaan. Viljan korjuu on vielä osin kesken. Saamme olla kiitollisia siitä, että voimme jälleen korjata metsän ja pellon antimia ja syödä hyvää kotimaista lähellä tuotettua leipää ja ruokaa. Sanan lupaus, ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu…” (1.Ms. 8:22), on yhä voimassa. 

Hän, joka säät ja ilmat säätää, on viljan vartuttanut, kuten tutussa virressä laulamme. Erityisesti maanviljelijät saavat konkreettisesti kokea, että leipä on Luojan kädessä. Vaikka itse tekisi kuinka parhaansa, kuitenkin sadon muodostuminen jää pitkälti Korkeimman käteen.

Myös ihmiselämässä tulee sadonkorjuun aika. Elämämme taipuu kerran leikkaajan eteen ja korjuuhetkessämme soi syystuuli Jumalan. Toki tuon korjuuajankohdan arviointi on usein paljon vaikeampaa kuin konkreettisen sadon. Perunan ja sokerijuurikkaan korjuuajankohta on vuodesta toiseen likimain vakio, myös viljojen kohdalla voimme jo kylväessä arvioida melko tarkkaan korjuuajankohdan. Toisin on oman korjuuhetkemme laita.

Työssäni olen parin vuoden sisällä tavannut useita, joiden kohdalla korjuuhetki on tullut kovin yllättäen. Suunnitelmat ja elämänarvot menevät monesti uusiksi, kun käy ilmi, että korjuuhetki onkin jo yllättäen aivan lähellä. Kaikille ei leikkuuhetkestä tule ennakkovaroitusta lainkaan.

Meidän korjuuhetkemme kohdalla erona maan satoon on vielä se, että meidän on kerran tehtävä tili elämästämme. Se tuo toisenlaisen vakavuuden elämäämme. Omat eväämme jäävät tuolloin auttamatta köykäisiksi, siksi tartu käteen Vapahtajan, hän on ainoa todellinen auttajamme. Hän on tullut sinua ja minua etsimään ja pelastamaan.

Jeesus, kuoleman voittaja tuo toivon, joka kantaa yli viimeisen rajan. Häneen turvan laittaessamme emme koskaan ole toivottomia. ”On toivo surussamme, ei tyhjä kaipaus, kun Jeesus auttajamme, on turva lohdutus.” (v. 249:3) Hän tuntee tuskan ja kivun, joka leikkuuaikaan liittyy, onhan hän itse käynyt läpi sen. ”En pimeään jää yksin en, on Herra käynyt läpi sen. Hän läsnä on, ja ristiltä esteettä näkyy elämä.” (v.511:3)


Pauli Heinola
kappalainen
Kuusankosken seurakunta