Rakkaus vie ristille aina

Keväällä kuljemme kohti valoa ja toivoa, kohti Suurinta Rakkautta. Rakkauden tie kutsuu meitä suostumaan Jumalan rakkauteen, avautumaan hyvyydelle, mutta se on meistä tavattoman vaikeaa.

Rakkauden tie vie ristille ja tiedämme, että rakkaus vie ristille aina. Voisi sanoa niinkin, että mitään hyvää, mitään kestävää ja arvokasta ei voi saavuttaa, ellei samalla suostu tuskaan ja vaivaan.

Rakkaudesta on helppo puhua, mutta sen eläminen todeksi on jo paljon vaikeampaa. Kun rakkaus ei ole korureunaisia, mahtipontisia sanoja, vaan tekoja. Se on sitä, että olemme kokosieluisesti läsnä, kun toisen ihmisen maailma on sortunut tai hän haluaa jakaa ilonsa.

Kodin pitäisi olla paikka, jonne maailman tuulet ja pettymykset eivät ulotu ja jossa kaikkien puolesta nähdään vaivaa ilolla ja jossa kukaan ei ole taakka. Muistatteko Antoine De Saint-Exuperyn kirjan Pikku Prinssi? Siellä muun muassa kettu kertoo, mitä on rakkaus. Se on sitäkin, että kun tiedän, että sinä tulet neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Sanat eivät ole tärkeitä, koska ne ovat väärinymmärryksen lähde. Tämän voisi sanoa niinkin, että en rakasta sinua ainoastaan sen tähden, millainen olet, vaan myös sen vuoksi millaiseksi itse muutun, kun saan olla kanssasi.

Mielestäni kaikkein tärkeintä elämässä on mielenrauha, ja sen voi antaa vain rakkaus.

Tiedämme kyllä tunteen, kun jokin asia on jäänyt kalvamaan, kun itse ei ole ehyt vaan aina sama asia, jossa on toiminut taitamattomasti, pyörii mielessä, sana tai teko. Silloin elää todeksi sen mistä Aale Tynni eräässä runossaan kirjoittaa:

” Kuin helmiketju on sielunrauha,

   sitä kannoin huoleti, hymyillen.

   Vain katkes yhdestä kohdin nauha,

   pois kaikki vierivät helmet sen.”

Ovi siitä umpikujasta aukeaa ulospäin. Ei ole muuta tietä kuin rakkauden, anteeksipyynnön ja anteeksiantamisen tie. Elämä on niin lyhyt ja kallis, ettei meillä ole varaa hukata päivääkään epäsopuun ja kinasteluun. Oletko muuten kuullut viisaan kysymyksen: ”Mitä olet hänelle tehnyt, kun olet hänelle niin vihainen?”

Olemme saaneet kaiken rikkomamme anteeksi Jeesuksen ristin tähden. Kun sen sisäistää ei voi olla armoton toista ihmistä kohtaan. Elämän vapauttavin kokemus on, kun syyllisyys ja taakka otetaan pois eikä niitä ole enää missään. Helmiketju on jälleen ehyt – meillä on mielenrauha, jonka rakkaus antaa.

Elämän kokeminen yhteiseksi on voima, jonka avulla mikään vastoinkäyminen ei ole umpikuja, vaan päinvastoin, siitä kasvaa uusi ymmärtäminen. Silloin näkee uusin silmin toisen ihmisen taakan ja tuomiomieliala väistyy sekä valmiiden ratkaisujen tarjoaminen.

Valoisinta maailmassa on rakastava sydän, joka on valmis auttamaan ja rakentamaan siltoja ihmisten välille ja viemään hyvän sanoman aina perille.

 

Eila Korjala

Anjalankosken seurakunta