PuhelinYhteys


Kävin eilen pitkän keskustelun ystäväni kanssa puhelimessa. Ystävyyttä on hoidettu puhelimitse reilu 20 vuoden ajan. Hämmästelen, miten ihminen voi tuntua läheiseltä ja ystävyys kiinteältä, vaikka kasvokkain tapaamisia meillä on vuosien varrella ollut vähän. 

Tänä keväänä puhelin on ollut arvossa arvaamattomassa. Puhelimella on voitu pitää yhteyttä koronarajoitusten keskellä, kuulla kuulumisia, saada tietää, missä tilanteessa ja oloissa toinen elelee. Hyvää tekee kuulla ystävällinen ääni linjan toisessa päässä, videokuvan kautta on jo tuntunut kuin oltaisiin fyysisesti läsnä.

Puhelin voi olla murheenkryyni, koska se soi ja piippaa koko ajan. Aina pitää olla saatavilla, tuntuu. 

Toisaalta puhelin voi olla murheenkryyni, koska se on hiljaa. Kun on yksin, kaipaa juttuseuraa, toivoo, että joku ajattelee minua ja soittaa minulle. Monelle puhelin on ainoa väline ulkomaailmaan kodista.

Palvelevan puhelimen päivystäjät tietävät, miten merkittävä väline puhelin yhteyden rakentamiselle on.  Että on joku taho, jossa saan puhelimen päähän ihmisen. Ihmisen, jolla on aikaa, kiinnostusta ja halua olla juuri siinä, juuri kyseistä soittajaa varten. Monenlaisia kohtaamisia on ollut ja tulee olemaan.

Usein Palvelevaan puhelimeen soittaja on se, jolla ei ole ketään, kelle soittaa. Tai se, joka haluaa säästää läheisiään omilta, ainaisilta murheiltaan. Tai se, joka kokee, ettei tule kuulluksi muutoin. 

Jokainen heistä tarvitsee kuuntelijan. 

Jokainen meistä tarvitsee kuuntelijan. 

Kirjoittaessani koronatilanne Suomessa on rauhoittunut, maailmalla tauti elää aktiivisesti, ja toinen aalto tavoittanee Suomenkin. Korona muutti monia asioita, kaikkien arkeen se tuli jollain tavalla. Muutos ei ole aina helppo hyväksyä. Uskon kuitenkin, että koronakeväästä seuraa monia positiivisiakin asioita. Toivon, että tämä olisi yksi niistä: Että huomaisimme, miten paljon minä tarvitsen kuuntelijaa, jonkun, joka on kiinnostunut minusta ja elämästäni.  Että tämän pohjalta toimisin itse niin kuin toivoisin minulle tehtävän, osoittaisin sen, että läheiseni, olet minulle tärkeä. Ja tartun luuriin, jos ei muuta.

Heidi Kääriäinen
perheneuvoja, Palvelevan puhelimen toiminnanohjaaja
Kouvolan perheasiain neuvottelukeskuksessa