Ovet auki, sydän auki 

Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle on laadittu uusi strategia, jonka nimi on Ovet auki. Viime viikolla kirkolliskokouksessa strategia tuli tiedoksemme. Päätäntävaltaa ansiokkaaseen tekstiin kokouksella ei ollut, mutta puhetta riitti.

Pelko ja toivo vaihtelivat: kuinka minun käy, kuinka kirkon käy? Vaarana on jako meihin ja muihin. Silloin laitamme ovet, silmät ja korvat kiinni ja sulkeudumme omaan todellisuuteemme, josta korkeintaan huutelemme viestein tai twiitein mielipiteemme. Silloin ovien lisäksi sydämemme ovat takalukossa ja kristityn asenne muita kohtaan jäänyt lukittuun laatikkoon. Strategia kuitenkin kehottaa avaamaan kirkossa ovia uusille tavoille toimia ja tavoittaa ihmisiä. Ovien täytyy olla auki ihmisten tulla kirkkoon, mutta ennen kaikkea kirkosta maailmaan. Ovien takaa evankeliumin on vaikea jalkautua ihmisten pariin, vaikka verkossa tehtävä työ onkin tavoittanut uusia ihmisiä. Todellisuus on somekuvaa ihmeellisempi.

Silti olen toiveikas. Ymmärrän yhä syvemmin sen, että suomalaiset elävät monenlaisissa eri todellisuuksissa, erilaisissa elämäntilanteissa ja perheissä. Kaipausta elämän merkitykselle kuitenkin on! Strategia kehottaa kirkkoa olemaan läsnä ihmisten arjessa ja todellisuudessa, näkemään elämän kaikki ulottuvuudet, uudenlaisetkin. Strategia muistuttaa kirkkoa ihmisten arjen todellisuudesta: ”Toteutamme kokeiluja… emmekä pelkää epäonnistumista.” On uskallettava kokeilla, yrittää, epäonnistua. On ymmärrettävä ja tunnettava oman paikkakunnan todellisuus, sen vahvuudet, sen ihmiset. 

Avointen ovien todellisuus on jännittävää. Joidenkin mielestä se on turvatonta. Mutta ainakin se kutsuu elämään kirkon jäsenten kanssa. Ovia on siellä, missä on seiniä ja niiden tuoma turva. Kirkko ei ole kuitenkaan pelkkiä seiniä ja ovia varten. Kirkko onkin seurakunta, ihmisistä erilaisin sitein punottu. Seurakunnan keskellä on Jeesus, joka rohkaisee lähtemään maailmaan yhä uudelleen, uusilla tavoilla, uudella kielellä ja sydän avoinna. Ihmiset tarvitsevat ovia, seiniä, rakenteita, mutta Jeesus ei niistä piittaa, Hän ei ole kiinni rakenteissa eikä rakennuksissa. Hän kulkee läpi lukittujenkin ovien ja muistuttaa: ”Menkää ja tehkää, minä olen teidän kanssanne.”

Mirva Lehtinen
kappalainen
kirkolliskokousedustaja