Outo adventti

Ihminen on taitava luomaan lämpöistä tunnelmaa, vaikka ympäröivä todellisuus olisi kuinka epävarmaa. Luulen, että tänäkin vuonna yritämme kaikin keinoin luoda samanlaisen vahvan latauksen adventin aikaan ja jouluun valmistautumiseen kuin aikaisemminkin, vaikka väistämättä tietyt asiat ovat toisin.

Itse huomaan kaipaavani sisäistä levollisuutta ja yksinkertaisuutta. Kaipaan pysähtymisen, hiljentymisen, kynttilän sytyttämisen ja rukouksen hetkiä, joissa hetkeksi irtoaa ulkoisen maailman epävarmuudesta ja jatkuvasti päivittyvistä tilannekatsauksista. Hetkeksi maailman häly vaimenee ja saa jättäytyä luottavaisesti Jumalan varaan. Kaipuu kertoo siitä, että aina tämä ei tunnu onnistuvan, kun valmistelut ja monet touhut ryöstävät ajan.

Vuonna 1522 taiteilija Jacopo Pontormo vetäytyi Firenzen kaupungista syrjään maaseudulle ruton vaivatessa kaupunkia. Eristyksissä hän pohdiskeli taiteen tekemistään ja pyrki löytämään uusia näkökulmia. Seurauksena oli eräs mielenkiintoisimmista ja erikoisimmista alttaritauluista, jonka hän maalasi muutaman vuoden kuluttua (Santa Felicita -kirkkoon). Teos poikkesi värimaailmaltaan ja toteutukseltaan ajan taiteesta. Tätä Kristuksen ristiltäottoa esittävää maalausta pidetään yhtenä maailmantaiteen mestariteoksista. Kriisin ja pelon hetket muuntuivat kasvun mahdollisuuksiksi hiljentymisen kautta.

Ensimmäisen adventin evankeliumi kertoo Jeesuksesta, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Ihmiset ottavat hänet vastaan iloisin huudoin. Hänessä näyttäytyy nöyryyden esimerkki ja vaatimattomuus. Se puhuttelee itseäni joka kerta vahvasti. Ehkä siksi, että se on niin ristiriidassa sen ulkoisen todellisuuden kanssa, jota adventinaika muuten merkitsee. Toivoisin, että näitä Jumalan muistutuksia ja hetkellisiä puhutteluja outo adventinaika saisi synnyttää. Jumala antaa meille niitä hengellisen ja sisäisen todellisuuden vahvistamiseksi.

Rauhaa toivottaen

Ari Luomajoki
Valkealan seurakunnan pastori