On syytä katsoa hyvään

On tarpeen kohdistaa katse välillä tietoisesti hyvään. Se vahvistuu, mihin katseensa suuntaa. Jos tarkkaat pari, kolme viikkoa kuhunkin päivään sisältyvää, tavallisesti huomaamatta jäävää arkista hyvää, otat siitä kännykällä kuvan ja kirjoitat pari riviä aiheesta joka päivä, kaamoksen paino mielessä lientyy. Se vahvistuu mielessä, mitä käy tarkkaamaan. Samaa harjoitusta voisi välillä soveltaa kymenlaaksolaisuuteen. 

Meistä sanotaan ja itsekin sanomme, että laaksokunnan pohjoinen ja eteläinen pää vetävät usein eri suuntiin. Niin kuin katseen suunta, niin myös sanat rakentavat yhteistä todellisuutta. On tarpeen välillä kysyä, mikä meitä kymenlaaksolaisia yhdistää?

Yhdistää yhteinen historia alueena, jonne on tultu muualta, kuljettu läpi välillä valloitusaikein, useammin taloudellisen toimeliaisuuden houkuttamina. Yhdistää omalaatuinen murre paikallisine vivahteineen. Kymenlaakson murteen erityisyyden tunnistaa, kun on välillä monta vuotta poissa ja matkustaa sitten maakunnan poikki kuunnellen maakunta- tai paikallisradiota. 

Yhteinen on Kymijokivarren vahva teollinen perintö. Yhteistä on myös vahva paikallinen ja monipuolinen kulttuuritoiminta. Esivanhempien agrikulttuurista se on laajentunut kattamaan laajan kirjon taiteiden ja tieteiden harjoittamista. Ja hallinnon, terveydenhoidon, koulutuksen, kulttuurin ja talouselämän alueella on luotu maakunnan kattavia rakenteita. 

Vuoden alussa on tapana tähytä tulevaan. Millaiselta näyttää Kymenlaakson vuosi 2020? Mieleennousevat vuosien takaa tuttavan sanat: ”Tulevaisuus toteutuu aina jotenkin toisenlaisena, kuin mitä toivomme, pelkäämme tai odotamme.” Siis jotain tulevasta saatamme päätellä siitä, mitä nyt tiedämme. 

Tulevaisuus rakentuu myös alkaneena vuonna kärsivällisellä työllä. Kaikki pelot eivät toteudu. Tapahtuu myös jotain yllättävää, sellaista, mitä emme tänään vielä osaa odottaa. On uskallettava odottaa myös hyvää, sitä mikä tulee yllätyksenä, kuin lahjana.

 

Juha Tanska

Kymenlaakson rovastikunnan lääninrovasti