Odottamisen tunnelmissa

Maaliskuussa eletään vahvasti odottamisen aikaa. Lämmittävä aurinko, tippuvat räystäät, hiekalta narskuvat kävelytiet antavat viestejä keväästä. Joko pian on ikkunoidenpesun ja puutarhatöiden aika? Toisaalta, joku odottaa, tuleeko vielä talven kirpsakoita kelejä puhtaan valkoisessa lumimaisemassa nautittavaksi.

Odottaminen on mukavaa, kun on mukavaa odotettavaa! Kun on jotain, mitä kohti mennä, saada siitä ilon, sopivan jännityksen, ehkä kutkuttavan malttamattomuuden tunteita. Oi sitä hyvää tunnetta, kun odotettu asia koittaa.

Kaikki edessä oleva ei kuitenkaan ole välttämättä mieluisaa odotettavaa. Odottamiseen liittyvät tunteet vaihtelevatkin riippuen, mitä odottaa. Siihen voi liittyä myös huolta, pelkoa, epävarmuutta. Jos odottaminen on uhkakuvien kanssa elämistä, se helposti alkaa nakertaa voimia ja elämäniloa, samalla ehkä huomaamatta myös näkökulmia kaventaen. Silloin on erityisen tärkeää kiinnittää huomio erilaisiin hyvän lähteisiin, elämän mielekkyyttä lisääviin asioihin. Muutoin vaarana on sellaisen harhan syntyminen, että uhkakuvat olisi koko totuus.

Näin Minna Canthin syntymäpäivänä, tasa-arvon päivänä mieleen tulee myös, että joitain asioita ei enää pitäisi odottaa, vaan niiden kuuluisi jo olla arkista totta.

Tuttu sanonta sanoo, että tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka sinne. Kirkossa vietämme nyt paastonaikaa. Tämä aika on kulkemista kohti pääsiäistä, Jeesuksen elämän viimeisiä päiviä, kuolemaa ja ylösnousemusta. Paastonaika kutsuu meistä jokaista tarkastelemaan omaa elämää. Tuon tarkastelun tavoitteena voisi pitää sitä, että löytää, mikä elämässä on tärkeää. Tavoittelenko edelleen samoja asioita, ovatko arvoni pysyneet ennallaan vai katselenko elämää nyt vähän toisesta vinkkelistä. Arvojen tunnistaminen on ensimmäinen askel mielekkääseen elämään. Toinen tärkeä askel on sitä, että toimii ja elää arvojensa mukaisesti.

Hyvin tehty matka valmistaa mieltä kokonaisvaltaisesti ottamaan vastaan määränpään. Sen lisäksi matka itsessään voi olla merkityksellinen ja antoisa. Siksi odottaminen, matkan tekeminen on hyvä nähdä mahdollisuutena.

Heidi Kääriäinen
perheneuvoja
Palvelevan puhelimen toiminnanohjaaja
Kouvolan seurakuntayhtymä