Murtumaton vai taipumaton

Puut ovat kovilla tämän lumimäärän alla. Oksat alkavat taipua yhä alemmas ja osa oksista katkeaakin. Yllättävän paljon oksatkin silti kestävät ja kun lumi aikanaan poistuu, ne nousevat keventyneinä taas entiselleen. Ne toteuttavat sanontaa  ”Taipuu vaan ei taitu”.

Katsoin äskettäin tv:stä elokuvan Murtumaton. Se perustuu amerikkalaisen pitkänmatkanjuoksija Louis Zamperinin elämäntarinaan.  Elämä oli vähällä luisua pahasti sivuraiteille, mutta juokseminen antoi hänelle aivan uudet tavoitteet elämään. Hän menestyi ja pääsi osallistumaan vuoden 1936 Berliinin olympialaisiin. Toisen maailmansodan aikana lentokone, jonka miehistöön hän kuului, putosi mereen ja siitä alkoi kolmen koneen putoamisesta hengissä selvinneen lähes  50 päivää kestänyt selviytymistaistelu meren armoilla.  Onni ei koittanut heidän lopulta rantauduttuaan, vaan kohtalona oli joutua japanilaisten vangitsemaksi. Vankileireillä koettu kidutus vei äärirajoille asti sekä henkisesti että fyysisesti. Todennäköisyyksien vastaisesti Zamperini selvisi sekä merestä että vankileireistä ja kuoli lopulta 97 vuoden iässä. Sodan jälkeen hän halusi antaa anteeksi kiduttajilleen ja jopa matkusti Japaniin tapaamaan heitä. Kaikki koettu ei katkeroittanut häntä, vaan hän omistautui hyvän tekemiselle ja julistamiselle. Tänä päivänäkin on olemassa The Louis Zamperini Foundation, joka tukee syrjäytymisriskissä olevia nuoria.

Mikä saa oksan kestämään painon alla? Sekö, että paino kasvaa vähitellen ja oksa ehtii hiljalleen tottua? Vahvaksi tullut rakenne? Miksi toinen ihminen kestää ja toinen murtuu? Tätä kysymystä ja  ihmisen selviytymiskykyä olen monet kerrat miettinyt. Auttaako se, että saa aikaa taipua ja sopeutua vai luonne, sisu, henkinen rakenne? Vai onko ratkaisevinta se, että ei jää täysin yksin ja tietää kuuluvansa joukkoon tai saavansa tukea.

Taipuminen on välttämätön taito elämässä. Varsinkin asioissa, joihin ei voi vaikuttaa. Mutta myös  sisukkuus ja periksi antamattomuus, joka  tuottaa Zamperinin kaltaisia selviytymistarinoita. Vuoronsa molemmilla.

Mia Räty
johtava sairaalapappi
Kouvolan seurakuntayhtymä