Mukana elämänmittaisella matkalla

Vastasyntynyt lapsi tarvitsee paljon varhaista vuorovaikutusta ihmisenä kasvamiseen. Määrän rinnalla ratkaisevaa on kanssaelämisen laatu: miten usein katson silmiin, hymyilen, puhun, kosketan, kohtaan aidosti. Yhteisessä vuorovaikutuksessa myös vanhempi saa ja oppii. Lapsi peilaa sitä mitä vanhemmalta saa.

Kohtaamisen voima rakentuu koko elämän ajan. Nuori janoaa nähdyksi tulemista, aikuisuuteen puhkeava hellää turvallista kosketusta, puoliso vastaanotetuksi tulemista, työssä puurtava kannustusta, ikääntyvä merkityksellisiä kohtaamisia.

Yksilö on osa suurempaa kokonaisuutta, yhteisöä. Yhteisöt rakentuvat monenlaisista tarpeista ja kiinnostuksen kohteista. Aika ajoin yhteisöjen merkitystä ja vaikutusta tutkitaan haastattelukysymyksillä. 

Suurten kaupunkien seurakunnissa tehtiin tänä keväänä tunnettuus- ja mielikuvatutkimus. Tutkimuksen rohkaiseva tulos on, että Kouvolan seurakunnat herättävät myönteisiä tunteita ja mielikuvia. Kirkko herättää tyytyväisyyttä ja myötätuntoa. Kouvolassa erityisesti myönteisinä tunteina koettiin kiinnostus, ilo ja mielihyvä. Toki pettymystäkin koetaan, mutta positiiviset kokemukset nousevat selkeästi päällimmäisiksi.

Toinen ilahduttava tulos oli se, että vastaajien luottamus seurakuntaan kattoi tasaisesti koko elämänkulun. Seurakunnat heijastavat yhteisöinä mielikuvissa luottamuksen lisäksi suvaitsevaisuutta ja uskottavuutta. Tämän rinnalla haasteeksi kasvaa kolikon toinen puoli, henkilökohtaisuuden, rohkeuden ja kokeilunhalun arkuus. 

Kolmas, odotuksiin liittyvä tulos on, että vastaajien mukaan seurakuntien tulee tukea elämän kriiseissä, pitää huolta vanhuksista ja vähäosaisista sekä järjestää mielekästä tekemistä vanhuksille ja lapsille. Kouvolalaiset kokevat, että kotiseurakunnat elävät auttaen mukana ihmisten elämänmittaisella matkalla.

Jokaiseen jää jälki niistä, joiden kanssa kasvaa. Yksi hyvän jäljen määritelmä on, että hyvä tunnejälki syntyy, kun saa mitä tarvitsee. 

Itse olen kaivannut kovasti kesän aurinkoa, luonnon elinvoimaa ja hengittämisen vapautta. Erityisesti sitä, että pääsemme taas yhteen kotikirkkoihin, yhteiseen pöytään, seurakuntamme Mestarin seuraan.

”Hän luonamme on armollaan,
lämmittää meitä paisteellaan,
ja taivasta jo päällä maan
on hetki hänen seurassaan.” (VK 229:3) 

Arto Helle
Valkealan seurakunnan kirkkoherra