Miten kohdata etänä?

Sana ”etä” on löytänyt tiensä varsin monen asian liitteeksi elämämme arjessa noin jo vuoden kestäneen korona-ajan saatossa. Etätöihin on toisilla aloilla päästy tai jouduttu. Etäopiskelu kuormittaa niin opettajia kuin opiskelijoitakin. Turvaetäisyyttä on ollut pitää muutakin kuin talviliukkailla maanteillä. Toisaalta etäisyydet ihmisten välillä ovat kaventuneet teamsien ja zoomien välityksellä – toisaalta toisille läheiset ovat etäällä, kun ei oikein aina vierailemaankaan uskalla matkata.

Seurakunnankin työssä on ollut syytä miettiä miten olla läsnä etänä, miten kohdata toinen toistaan. Miten aito kohtaaminen syntyy etäyhteyden välityksellä. Jumalanpalvelukset ovat nyt ainakin kiirastorstaihin asti etänä, eli striimien välityksellä niihin pääsee mukaan. Mutta eihän mikään etäyhteys korvaa sitä kokoontumista yhteen, yhteisen asian, mysteerin äärelle. Nuorisotyössäkin koitetaan miettiä erilaisia kanavia, joiden välityksellä voidaan olla siinä nuorten arjessa läsnä. Muistuttamassa sekä itsestämme että siitä mitä seurakunta tarkoittaa. Mitä se tarkoittaa silloinkin, kun emme voi yhteen kokoontua. Näitä asioita sitä mietitään varmasti ruudun molemmilla puolilla.

Ehkä kaikki tämä etäily voi opettaa meitä arvostamaan sitä, kun voidaan olla turvallisesti toistemme seurassa läsnä. Ei ennen koronaa ja sen tuomia rajoitteita oikein osannut kuvitellakaan miltä se tuntuu, kun tuttu ja turvallinen vaikuttaa peittyvän johonkin vieraaseen, epämääräiseen. Aika tuo myös turtumista ja väsymistä, niin odottaisi, että palattaisiin siihen aikaan ennen.

Jotakin varmasti kuitenkin muuttuu. Paljon on meistä kiinni, että mitä tästä ajasta ammennamme, kun sitä lopulta voimme menneenä katsoa. Mitkä asiat silloin elämän arjessa tuntuvat tärkeiltä. Miten kohtaamme lähimmäisiämme. Osaammeko osoittaa arvostusta heitä ja heidän kanssaan jaettuja kohtaamisia kohtaan.

Sitä odotellessa, pyritään aitoihin, hyviin kohtaamisiin. Vaikka sitten etänäkin.

Janne Turunen
Pastori
Kouvolan seurakunta