Mitä minulle kuuluu?
Mitä sinulle kuuluu? Näin kysymme toisiltamme. Joskus voi olla, että kysymme tavan vuoksi, tai sitten haluamme oikeasti kuulla toisen kuulumisia. Kiireessä ei kannata esittää kysymystä, sillä se lataa ihmisen ajattelemaan, että kysyjällä on aikaa, hän on kiinnostunut minusta. Jokaiselle on tärkeää olla merkityksellinen toiselle ihmiselle.
Elämä on täynnä vuorovaikutusten verkostoja, ihmisten verkostoja ympärillämme. Ne kantavat meitä elämässä. Kun meillä on arjessa haasteita, me tarvitsemme niitä erityisesti. On tärkeää, että on ihmisiä lähellä. Ihmisiä, jotka ovat erilaisissa suhteissa minuun, ja minä heihin. Kun minä tarvitsen apua, voin pyytää, ja vastavuoroisesti he voivat. Vuorovaikutuksen silta ja luottamus on rakentunut ystävyydessä. Me kannattelemme toisiamme jo siinä, että olemme olemassa toisillemme.
Mitä sinulle kuuluu? Mietit, mitä ja miten vastaat kysyjälle. Millainen on ihmissuhteenne taajuus ja syvyys. Kysymyksestä voi avautua hoitava keskustelu. Joku vastaa: ihan hyvää. Hyvä, jos on niin, mutta usein se on totuttu tapa vastata. Ja mikä on hyvää minulle, mikä sinulle? Hyvä pitää sisällään paljon. Jokaisella kuitenkin tulisi olla mahdollisuus sanoa, kuinka elämässään voi. Tuo kysymys pysähdyttää meidät, tai me ohitamme sen, mutta kysymys on tärkeä.
Milloin olet kysynyt itseltäsi: Mitä minulle kuuluu? Milloin olet istunut hiljaa ihan rauhassa, vaikka kannon nokassa itsesi kanssa, kuuntelemassa sisintäsi. Tämäkin on tärkeä kysymys. Voi olla, että kysymme sitä liian harvoin itseltämme. Silloin voi ajaa itsensä ohi. Kuulematta omaa jaksamista ja omia sydänääniä. Oman hyvinvoinnin tiedostaminen on pohja sille, että jaksaa olla toisille läsnä. Silloin huomaa hädän, osaa olla vierellä, olla lähimmäinen.
On yksi, joka tietää, mitä sinulle kuuluu: Taivaan Isä. Hän ei tarvitse sitä, että kerrot sen Hänelle, mutta on hyvä, jos kerrot. Samalla kerrot sen myös itsellesi ja siitä tulee eri tavalla totta. Taivaan Isä on Luojasi, sinun elämäsi ja rakkautesi voima ja lähde. Tähän turvaan ja luottamukseen saamme jäädä, kun laskeudumme paaston aikaan, matkaan kohti pääsiäistä.
Ulla Torniainen
diakonissa
Kouvolan seurakunta
