Meni kuin Jeesuksen pääsiäinen

Kävelen myötämäkeen ja vastamäkeen kulkiessani Ratamokeskukseen ja sieltä pois. Nousen mäkeä tai laskeudun mäkeä alaspäin. Vastamäkeen on raskaampi kävellä, tietenkin. Työviikon päätyttyä ja vastamäen päälle päästyäni katselen hetkisen korkeaa mäkeä mäkihyppytornien kohdalla. Samalla suljen sydämeeni kaikki ihmiset, joita työviikolla kohtasin. Lausun hiljaisen rukouksen kaikkien kohtaamieni ihmisten puolesta, ja myös itseni puolesta. Kertaan, millaisia vastamäkiä kohtaamani ihmiset ovat kohdanneet menneen arkiviikon aikana.

Sairaalasielunhoitajan työssä kohtaan usein juuri vastamäkeä kulkevat ihmiset. Kaikki kohtaamiset jättävät minuun jäljen. On tärkeää pysähtyä kohtaamisten äärelle, jotta voi jatkaa eteenpäin. Ajattelen, että näin tehdessäni astun ikään kuin yhden askeleen taaksepäin - taaksejääneeseen työviikkoon, jotta voin jatkaa eteenpäin. 

Tämä viikko on Jeesuksen elämässä pelkkää vastamäkeä. Myötämäki alkaa vasta sunnuntaina, ylösnousemuksen aamuna. Vastamäki päättyy, myötämäki alkaa. Voi hengähtää. Voi iloita vaivojen päätyttyä. 

Yhä useammin kuulee sanonnan: ”Meni kuin Jeesuksen pääsiäinen”. Tällöin ei ole mennyt ollenkaan hyvin, pikemminkin aivan pieleen.  Sanonta osuu täysin harhaan, sillä Jeesuksen pääsiäinen sujui oikein hyvin, iloisesti ja riemukkaasti. Tässä kuvastuu jotain siitä, että pääsiäinen eletään jotenkin etukäteen, vähän niin kuin joulukin.  Pääsiäisviikko on vasta pääsiäisen jälkeen, ei ennen pääsiäistä. Ennen pääsiäisen myötämäkeä kuljemme hiljaisen viikon vastamäkiä. 

Hiljainen viikko tarjoaa hiljaisuudelle tilan. Me tarvitsemme hiljaisuutta elämäämme. Kaiken aikaa ei tarvitse mennä, tehdä ja ehtiä. Kiiruhtamattakin ehtii. Vähemmälläkin pärjää. Kaikkeen ei kannata vaivautua. Tärkeimmät asiat ovat ihan lähellä. Onneen ei tarvita paljoa. Juuri nyt on hyvä. Ristin juurella on hyvä. Ja ristin kautta pääsemme pääsiäisen iloon ja myötämäkeen. 


Tuula Ylikangas
Sairaalapastori