Luonto ja ihminen

Mustilan Arboretumin portissa lukee Roomalaiskirje 8:19 latinaksi. Lause viittaa luomakuntaan, joka odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.  Paavali käytti kuvia luonnosta ja luomakunnan tuskasta puhuessaan tästä ihmisten epätäydellisestä maailmasta.

Korona-aikana olen huomannut, että ihmiset saattavat puhua luonnosta persoonana. Maailman luonnonsäätiön tempauksen nimenä oli Luonto kiittää. Joku miettii, mitä puut tuumivat meistä. Kolmas ajattelee, että mitään elollista ei saa koskettaa haavoittaen. Suomen Luonto -lehden toimittaja kehottaa aloittamaan päivän hymnillä luonnolle. ”Kiitos että saan joka päivä levätä sylissäsi”.

Kuluneen kahden kuukauden aikana moni luontoa ja tulevaisuuttamme koskeva asia on ollut suurten kokousten ja julkaisujen teemana. EU julkaisi tavoitteen ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi – 2030 mennessä on vähennettävä ilmaston kasvihuonepäästöt 55 prosentilla.
 
Paljon on jo saavutettu. Suomalaisen Sitran julkaisu muistuttaa, että vaikka näkymä on epäselvä konkreettisilla samansuuntaisilla tavoitteilla me voimme muuttaa tulevan kehityksen suuntaa. ”Korjausliike” korostaa yhteistyötä. Myös kirkkomme tavoite Hiilineutraali kirkko 2030 on meillä Kouvolassa jo toimenpidetasolla.  Kiinteistöjen lämmitysjärjestelmiä ollaan muuttamassa uusiutuviksi. Koko seurakuntatoiminta pyrkii vihreisiin ratkaisuihin, kierrätyksen ja kestävän kehityksen esilläpitoon.

Luomakunta siis odottaa. Vain meille ihmisille on Luoja antanut tavoitteellisen toiminnan ja ajattelun lahjat. Yhdessä voimme etsiä ratkaisuja, jotka osoittavat, että me tahdomme viljellä ja varjella maankamaraa ja ilmastoa.

Miksi sitten Jumalan lasten ilmestymistä täytyy odottaa? Ihmisten paatumuksen, synnin ja itsekkyyden vuoksi. Jeesus uudisti ihmisen suhteen toiseen ihmiseen, ylöspäin ja luontoon.  Luonto on kumppani. Henkilö se ei ole, ihmisen kunnioituksen ja rukouksen oikea suunta on kohti Jumalaa.  Sovitus eli ristinkuolema avaa  meissä jotain, joka muuten vain hapuilee tyhjässä ja hokee sellaista, missä ei ole henkeä ja voimaa uudistua. Siksi luonnon hymnikin, isä Trifonin kirjottamana, tulee osoittaa Jumalalle, jonka kädenjälkeä ovat metsän humina ja vesien solina.

Kirsi Hämäläinen
kirkkoherra
Elimäen seurakunta