Luomakunnan kruunussa on terävät reunat

Jokainen luovan työn tekijä tarvitsee makutuomareita. Tekstejäni makustelee usein kriitikkoni Ossi ja monet saarnat ovat sille kelvanneetkin, erityisesti paperilla. Ossi on kani. Se on valkoinen, luppakorvainen ja samettisen pehmeä ja sillä on terävästi tapittavat ruskeat silmät. Siltä ja monelta muulta laumani eläimeltä olen oppinut monenmoista ihmisenä elämisestä.

Eläin kuuntelee intensiivisesti ja usein huomaa, kun ihminen on allapäin. En toki ajattele, että Ossi asettuisi tietoisesti kuulolle. En tiedä, miettiikö eläin ylipäänsä mitään. Mutta eläin kuuntelee silti jossain määrin paremmin, kuin ihminen. Se on läsnä ja tulee lähelle. Eläin kuuntelee kyllästymättä, toisin kuin moni ihminen, sillä siitä on usein mukavaa vain kuulla oman ihmisen ääntä. Eläin ei ehkä ymmärrä vuodatuksesta sanaakaan, mutta se ei toisaalta myöskään arvostele kuulemaansa typeräksi tai joutavanpäiväiseksi.

Eläimet ovat hyvin suoraviivaisia. Niiden käytöksestä ei koskaan tarvitse arvailla piileviä motiiveja, eläimet eivät ole kovinkaan juonikkaita. Jos eläimen käytöstä inhimillistää, voi tulkita kissan tiputtelevan tavaroita halpamaisen ja ylpeän luonteensa vuoksi tai koiran tuhoavan esineitä kostoksi. Mutta eläin ei tee mitään kiusallaan – se viestii puhtaimmillaan vain sitä, mitä se tosiasiassa haluaa sanoa.

Lemmikin kiintymystä omistajaansa kuvataan usein epäitsekkääksi ja pyyteettömäksi. Ajattelen kuitenkin, että eläimen toiminta on oikeastaan kaikkea muuta. Eläimet osoittavat kiintymystä, sillä ne tarvitsevat ihmisiään. Ne ovat kiitollisia nälän tyydyttämisestä ja leikkiseurasta, mutta myös siitä, että ihminen on ylipäänsä olemassa. Ne saavat mielihyvää ihmisen läheisyydestä, lempeistä sanoista ja torumisistakin.

Kuinka me luomakunnan kruunuina, kuten sanotaan, oppisimme kuuntelemaan toisiamme hiljaa, tulkitsematta ja arvostelematta? Kuinka oppisimme sanomaan vain sen, mitä todella tarkoitamme? Kuinka oppisimme kertomaan toisillemme ”minä tarvitsen sinua, sillä sinä teet minut iloiseksi”?

Tuuli Kotisalo

seurakuntapastori

Kouvolan seurakunta