Laulattaa

Suvivirsi kuuluu kevään loppuun ja kesän alkuun. Lapsena opittu tuttu virsi saattelee koululaiset kesälomalle. "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen..." Tämän erilaisen kevään jälkeen kesälomille saatellaan koulukirkkovideon avulla, kun emme voi vielä kokoontua yhdessä kirkkoon laulamaan tällä viikolla.

Alkukesän hautajaisissa kaikuu myös suvivirsi. ".. luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme." Surussa ja kaipauksessa ovat läsnä muistot yhdessä eletystä elämästä. Moneen muistoon liittyy kesä, ja siten virren tunnelmat auttavat eteenpäin surun keskellä.

Tulevana lauantaina haastamme kaikkia laulamaan suvivirttä yhdessä, vaikka erillään. Jokainen voi valita kello 18 paikan itse. Suvivirsi toivottavasti kaikuu pihoilla, parvekkeilla, pellon laidalla ja metsässä. "...Mun sieluni sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias Hän on."

Koronakevään jälkeen kaipaan, ja varmaan myös sinä kaipaat jotain joka keväistä. Suvivirsi edustaa perinteitä, ja samalla joka kevät siinä on sitä, mikä puhuttelee juuri tässä ja nyt. Tänään minua puhuttelee virren viimeinen säkeistö. "Maan meren anna kantaa runsaasti lahjojas..." Tämä säe soi mielessä puutarhatöissä. Siunaa Jumala maan kasvu. "... suo suloisuutta maistaa myös sielun sanastas..." Hiljaisina hetkinä kaipaa Pyhän äärelle, jossa saa kokea Jumalan rakkautta sormet mullassa ja sielu viistäen taivasta.

Siunauksen säteitä suvivirren myötä!

Johanna Pesonen
kasvatuksen kappalainen
Anjalankosken seurakunta