Kutsumus- vai katsomusammatissa?

Papin ammatti kuuluu niin sanottuihin kutsumusammatteihin. Niihin liittyy ajatus siitä, että ihminen kokee sisäistä paloa ja kutsumusta työtään kohtaan, ja ehkä tekisi sitä jopa ilman palkkaa. Toki palkan ja työolosuhteiden olisi oltava kohtuulliset myös heille, jotka saavat toteuttaa kutsumustaan ja hyödyntää omia vahvuuksiaan. 

Kutsumusammatti lieneekin terminä tuttu, mutta entäpä tuo katsomusammatti? Myönnän keksineeni itse moisen sanan. Koulumaailmassa on jo pitkään puhuttu katsomusaineista, joihin lukeutuvat elämänkatsomustieto ja eri uskontojen opetus. Koska elämme yhä moninaistuvassa yhteiskunnassa, on katsomusaineiden kirjokin laajentunut merkittävästi. Tästä johtuen opetuksen suunnittelijat pohtivat pitäisikö koulussa olla tarjolla vain yksi, kaikille sopiva katsomusaine oppilaiden taustasta riippumatta. 

Aikaisemmin Suomen historiassa tällaisia kysymyksiä ei ole juurikaan tarvinnut pohtia, onhan koko koulujärjestelmämme syntynyt kirkon aloitteesta ja selkeä enemmistö kuulunut jäsenistöön. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Kirkon tulevaisuusennusteiden mukaan uusien seurakuntalaisten, eli kastettujen määrä on jyrkässä laskussa, ja nykyisellä tahdilla putoaa nollaan 2050-luvulla. Vaikka näin ei kävisikään, on kirkon jäsenyydestä tulossa vain yksi vaihtoehto muiden joukossa. 

Onko evankelisluterilaisen kirkon papin työstä siis tulossa kutsumusammatin sijaan katsomusammatti, ja tulevaisuuden papista jäsenhankintakoordinaattori, joka miettii liike-elämän termein palvelumuotoilua ja ansaintamalleja? 

Ehkä näinkin, mutta lopulta papin kutsumuksen juuret ovat muualla, kuin oman intohimon toteuttamisessa tai organisaation ylläpitämisessä, nimittäin Jumalassa. Pappeus onkin mielestäni parhaimmillaan juuri silloin, kun itsellä ei ole mitään annettavaa, ja joutuu kokonaan antautumaan Jumalan varaan. Silloin Jumala saa käyttää työhön kutsumiaan tahtonsa mukaan ja Hänen rakkautensa virtaa ihmisten läpi maailmaan organisaatioiden ja katsomusten rajoista vapaana. Työ seurakunnassa onkin siis ehkä molempia, kutsumus- ja katsomusammatti, mutta kristittynä eläminen on Kaikkivaltiaan kutsuun vastaamista ja sen varassa vaeltamista. 

Heidi Arponen
seurakuntapastori
Kuusankosken seurakunta