Kukkia äidille


Kovin myöhäinen kevät tuo äitienpäivän lähestyessä taas yhden arvuuttelun aiheen: Löytävätkö lapset tänä vuonna valkovuokkoja äidille poimittavaksi? Äidin ilahduttaminen kortilla, kukkasella ja pienellä herkulla kuuluu monen pienen - ja myös aikuiseksi kasvaneen lapsen ensi pyhän viettoon. Siinä missä lapset uskaltavat laulaa äidille onnittelulaulun, ojentaa itse askarrellun äitienpäiväkortin ja tehdä omatekoisen leivoksen, moni aikuinen vie ehkä äitinsä mieluummin konserttiin tai ravintolaan tai turvautuu ostolahjaan.

Omassa lapsuudessani äitienpäivä oli vähän arka ja haikea. Muiden kerätessä kukkia ojennettavaksi, aprikoitiin meillä, josko ensimmäiset orvokit voisi jo viedä haudalle. Omien lasten myötä on sitten päässyt itsekin viettämään äitienpäivää ja näkemään sen jännityksen, minkä juhlapäivään valmistautumisessa ja viimein lahjan ojentamisessa on lasten kasvoilla - ja sen ilon, jonka lapset äidilleen tuovat. Me tarvitsemme erityisiä päiviä muistaaksemme kertoa sen, kuinka iloisia olemmekaan kaikkein läheisimmistä ihmisistä, joita meillä on. Pienten lasten itse askartelemat lahjat muistuttavat myös siitä, kuinka tärkeintä ei koskaan – ei edes meidän aikuisten kesken – ole se, mitä antaa, vaan se kaunis ajatus, kun haluaa ilahduttaa ja muistaa toista.

Kun albumissa selaa kuvia äitienpäivistä, huomaa lapsiensa kasvaneen kovin nopeasti isoiksi.  Kohta lapset jo koettelevat sitä, miten omassa elämässä pärjää kodin antamilla eväillä. Näissä tilanteissa nousevat kuin itsestään mieleen Siionin virren sanat: "Jeesus, auta lapsiani, siunaten ja varjellen. Pyhä muisto kodistani piirrä pohjaan sydänten. Kulje heidän edellään, ohjaa pahaa välttämään. Armossa suo vahvistua. Hoida heitä, auta mua.” (Väinö Malmivaara)

Paljon onnea ja siunausta kaikille äideille!

Arto Hyvättinen
Valkealan pappi