Kuka valitsee ja kenet

Vaalit ovat lähellä ja moni on miettinyt kenet valitsee edustamaan itseään päättäjien joukkoon. Ehdolla olevat kiteyttävät itselleen tärkeitä asioita ja vakuuttavat olevansa valitsemisen arvoisia.

Arviointia ja valintoja teemme elämässä muulloinkin. Kenen seurassa olen tai en ole, ketä kuuntelen, kenelle puhun, kenen kanssa haluan harrastaa, mitä teen tai en tee. Nuoret tekivät valintoja opiskelupaikan suhteen ja odottavat aukeaako ovi. Tosi-tv sarjoja seuraavat voivat jännittää kuka valitsee kenetkin. Teemme päivittäin lukemattoman määrän paikkojen ja aikataulujen valintaa: kotona vai etänä, missä vapaa-aikana, mistä ostan ruokani, mille tai keille annan aikaani? Usein rutinoituneita ja osin urautuneitakin valintoja. 

Joskus ihminen on tilanteessa, jossa valinnan mahdollisuudet ovat kutistuneet vähiin tai olemattomiksi. Moni on kokenut tätä kuluneen vuoden aikana tai muulloin, jos esimerkiksi sairaus tai omaishoitajuus rajoittaa omia valinnanmahdollisuuksia. Jotain voi kuitenkin aina valita. Jos ei muuta, niin asenteensa. 

Olen välillä miettinyt sitä raamatunkohtaa, jota aina papiksi vihkimisissä siteerataan, ja jossa Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” (Joh. 15:16) Siinä on jotain tavattoman lohduttavaa. Monien valintojemme ja hyväksynnän tarpeidemme keskellä voi tietää, että jostakin suunnasta annetaan aina hyväksyntää ja joku valitsee aina minut. Jumalan suuntaan ei tarvitse näyttää valinnan arvoiselta, ottaa onnistuneita kuvia itsestäni eikä etsiä perusteluja sille, että minut kannattaa valita. Häneltä tulee pysyvä ääni minun puolestani. Siltä pohjalta voi olla luottamuksen kesälaitumilla, ja iloita niistä arkisista valinnan mahdollisuuksista, joita joka päivä eteen annetaan.

Tänäänkin voin tehdä jonkun hyvän valinnan läheisen tai itseni hyväksi. Sitä ei estä mikään - edes huono keli. 

Mia Räty 
Sairaalapastori