Koronapula ja pulakausi

Kevään koronepidemia on laittanut monet hakemaan vertailukohtia historiasta. Talouden osalta tilannetta on verrattu 1930-luvun suureen lamaan. Suomessa ajasta käytetään nimeä pulakausi. Pula ei tuossa yhteydessä viitannut rahan tai tavaroiden puutteeseen, vaan ”kriisiin, pulmalliseen tilaan” tai ”kiipeliin”. 

Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti arvioi tuolloin tilannetta: ”Se ei ole itse luonnon ihmiselle asettama kova välttämättömyys, vaan se riippuu inhimillisen järjestelmän puutteellisuudesta ja epätarkoituksenmukaisuudesta, ja se pitäisi siis myöskin olla ihmisten selvitettävissä.” Toisin kuin pulakauden, meneillään olevan ”pulan” on aiheuttanut juuri ”luonnon ihmiselle asettama kova välttämättömyys”.

Suomessa kansantalous selvisi pulakaudesta lopulta paremmin kuin monessa naapurimaassa. Keinoina olivat devalvaatio, puun hinnan ja nimellispalkkojen lasku. Laskun tosin maksoivat tavalliset ihmiset, maatilojen pakkohuutokaupat lisääntyivät ja yksityinen kulutus kasvoi hitaasti. 

Tällä hetkellä yksimielisyys koronakriisin talousvaikutusten hoitamisen keinoista on Suomessa laaja. Se muistuttaa ajattelua, jonka jo J. K. Paasikivi totesi viimeisessä uudenvuoden puheessaan 1.1.1956.  Kriisien vaikutusten estäminen tai lieventäminen ajoissa on välttämätön ”yksityiseen yritteliäisyyteen pohjautuvan yhteiskunnan menestymisen kannalta”, sillä 1930-luvun laman kaltaista ”taloudellista iskua ja romahdusta”, joka aiheuttaa ”ei vain taloudellista vaan myös pahaa poliittista tuhoa, yhteiskunta tuskin enää kestäisi´”.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on äskettäin kysynyt myös kirkon kantaa koronavaikutuksista yhteiskuntaamme. Hiippakuntamme piispan Seppo Häkkisen johdolla valmisteltu lausunto sisältää viisi näkökulmaa: 1) Uskonnollisten yhteisöjen merkitys turvan, luottamuksen ja toivon lähteinä on tunnistettava. 2) Perheiden hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää koko yhteiskunnalle. 3) Lasten ja isovanhempien suhteita uhkaa ohentuminen, jos tapaamiset muuttuvat vältteleviksi. 4) Taloudellista ja henkistä tukea tarvitaan pitkään. 5) Kehitysyhteistyön 0,7 prosentista täytyy pitää kiinni.

Yhdessä toisistamme huolehtien ja harkiten toimien selviämme tästäkin pulakaudesta.

Juha Tanska

Kymenlaakson rovastikunnan lääninrovasti