Juhannuksen Johannes

Suvi-illan tuuli soittaa, hehkeimmillään kesä on. 
Juhannuksen juhla koittaa, aika öisen auringon.
Järven tyyni pinta kiiltää. Sauna hiljaa lämpiää. 
Halki kesäillan viiltää huuto, joka soimaan jää.

Niin tultiin juhannukseen. Tätä kolumnia kirjoittaessa on vielä hyvässä muistissa mennyt oikukas talvi ja sitä seurannut kevät, jonka takatalvien määrän laskemiseen ei tahtonut soittajankaan sormet riittää. Nyt olemme nauttineet jo viikkoja kesää, jonka kukkaisvaihe on ollut mykistävän lumoava!

Juhannus aloittaa keskikesän. Mansikka maistuu, järven viileys kutsuu, grillissä ”liekkejä on monta” ja pihan sulkapallomatsissa mennään ”ylitse kaikkien rajojen”. Pitkä kuuma kesä kutsuu luonnon ihmeiden äärelle ja loma tarjoaa aikaa läheisten ja ystävien kanssa. Auton alla kiitää autostrada ja kaupungissa polttaa kesäkatu kuuma. Ihanaa!

Mutta kuka on tuo erityinen Raamatun hahmo, jonka mukaan juhannus on saanut nimensä? Kenen huuto kiirii kesäillassa?

Johanneksen ääni raikuu yllä järven leppeän. 
Suviyössä viesti kaikuu: ”Kääntykää!” jo huutaa hän.
”Herralle näin polut raivaan, vaikka halki kallion. 
Tänään valtakunta taivaan lähellenne tullut on”
Kamelista karvavaate, lantiolla nahkavyö,
mielessänsä työ ja aate hyönteisen hän nälkään syö…

Toivon meille kaikille paljon virkistäviä, turvallisia kesäpäiviä. Kutsun meitä omalla paikallamme aina välillä liittymään rukouspiiriin heidän puolestaan, joiden kesä on tavalla tai toisella vaikea tai erilainen. Muistamme heitä, joiden työnä on huolehtia kesäpäivien sujumisesta, palvella tai rientää tarvittaessa apuun. Kannattaa myös kurkistaa tältä sivulta löytyvät tapahtumat – ja tulla mukaan. Jos jokin alueemme kauniista kirkoista on vielä bongaamatta, siinäpä onkin hyvä retkikohde jo valmiina!

Runositaatit ovat Anna-Mari Kaskisen runosta Juhannuksen Johannes. (Voimalauluja, 2021)

Ritva-Liisa Marttila
kanttori
Kouvolan seurakunta