Joulukalenteri 

Moni meistä tykkää yhä lapsuuden tavasta avata joulukalenterin luukku. Pienin askelin, luukkuja avaten kohti joulua. Tämän joulun alla sain kutsun mukaan joulukalenteriin, jossa toisilleen tuntemattomat tekevät jokainen yhden joulukalenterin luukun kaikille muille kalenterin tekoon haastetuille. Tässä kalenterissa on sitä lapsuuden joulun odotusta ja lähimmäisyyttä. On ilo olla mukana ilahduttamassa kahtakymmentäneljää ihmistä.  

Saadessani tämän haasteen lähdin ideoimaan jo vuoden päästä joulua. Mitä, jos antaisi mahdollisuuden tehdä tuntemattomalle joulukalenterin luukkuja ja joulun lähestyessä diakonien kanssa etsisimme lapsiperheet tai yksinäiset, joiden joulun odotukseen nuo joulukalenterit lahjoitetaan. Unelmointi ja haaveilu ei ole sitku = sitten kun elämää, vaan sellaisten haaveiden rakentelua, jotka toteutuessaan voivat olla iloksi ja siunaukseksi lähimmäisille.  

Unelmia joulun lähestyessä ovat usealle haaveet joululaulujen laulamisesta kirkossa, niin että laulujen sanat ja sävelet täyttävät koko kirkon ja mielen. Tätä kirjoittaessa odotamme ohjeita joulunajan tilaisuuksille. Rajat ovat rakkautta, niin me kasvattajat sanomme. Yritän ajatella, että meille kaikille rajat ovat rakkautta. Rajoitukset suojelevat elämää. Joululauluja rajoitukset eivät vie, ne on ehkä laulettava toisenlaisin järjestelyin, mutta saan unelmoida joululaulujen täyttävän ajatukset ja kirkon. Joululauluista rakkaimman voin kuulla lisäksi jouluradiosta.

Miten voisin unelmoinnin sijaan ryhtyä tuumasta toimeen. Voisinko tehdä joulukalenterin, joka olisi aineeton? Jokaisena päivänä viesti ystävälle, joka tarvitsee tukea tai lohdutusta. Perheenjäsenelle kaunis sana, kannustus tai halaus siinä hetkessä, kun hän ei sitä odota. Toki kymmenentenä päivänä saattaisi jo arvata, että jokin ajatus tai idea meneillään, silloin hyvä tapa voisi olla muuttunut jo osaksi arkea. Mikä sen parempi joulukalenteri kuin idea, josta versoo iloa, rakkautta, lohtua, tukea ja toivoa.  

Jouluun on kuukauden matka arkea, odottaen juhlaa. Toivon joulun odotukseesi siunausta, sitä Jumalan rakkauden kokemusta, että minään päivänä emme ole yksin.  

Johanna Pesonen 
kappalainen
Anjalankosken seurakunta