Ihanan tavallinen arki

Taas tavallinen aamu! Edessä tavallinen päivä tehtävineen, kotona tavalliset kotityöt, tavallista olemista. Arki sanana saadaan joskus kuulostamaan vähän tylsältä. Mutta mitä arki oikeastaan on? Se on suurin osa ihmisen elämästä. Jos ei satu syntymään kuninkaalliseksi tai kuulu superjulkkiksiin, joilla elämä kuuluu olevan yhtä juhlaa. Epäilen kyllä sitä.

Ihan tavallinen arki on herättänyt tänä syksynä suurta kiitollisuutta. Tänään olen saanut nousta ja lähetä liikkeelle, tänään minulla on omat tehtäväni hoidettavana, tänään elämälläni on jollekin merkitystä. Vuosien myötä on oppinut arvostamaan tätä tavallista arkea entistä enemmän. Juuri näiden tavallisten päivien sisään mahtuu se, mitä elämä suurelta osalta on, iloineen ja huolineen.

Arki on päiviä, joissa ei ehkä tapahdu mitään erityistä, mutta jotka tavanomaisuudellaan ovatkin rikkaita ja tärkeitä. Tavallisena päivänä mennään esim. töihin, laitetaan ruokaa, soitetaan ystävälle, siivotaan. Tavallisena arkisena päivänä lähelläni on minulle tärkeät ihmiset, sehän on valtavan merkityksellistä! Tavallinen päivä on juuri nyt elämää, tätä päivää. Osaanko antaa sille oikean arvon, kerronko läheisille ihmisille kuinka tärkeitä he ovat minulle?

Tavallisen arjen merkitys kohoaa uuteen arvoon silloin, kun asiat ovat toisin. Silloin, kun arki rikkoutuu, koska läheinen sairastuu vakavasti tai loukkaantuu tai kuolema koskettaa tai ihmissuhteet säröilevät. Juuri sellaisissa elämänvaiheissa arjen rutiinit ovat viemässä hetkestä ja päivästä toiseen. Kun oma mieli on myllerryksessä, kun voimavaroja tarvitaan erityisen paljon, arki kuljettaa.

Kristittynä kiitän Jumalaa jokaisesta päivästä. Luotan Hänen läsnäoloonsa, jonka hän lupasi minulle jo kastehetkellä. ”Minä olen teidän kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt 28:20). Toivotan sinulle syksyn keskelle ihanan tavallista arkea!

Eija Murto

kirkkoherra

Anjalankosken seurakunta