Iänikuusta tarjolla

Eräällä koulutusjaksollani perheemme sai apua vanhemmiltani. He tulivat meille viikoksi ja huolehtivat siitä, että lapsi ehtii kouluun, ja työssäkäyjälle ja lapselle on aina ruoka valmiina kotiuduttuaan. Kotiväki olisi takuulla pärjännyt keskenäänkin, mutta suloiset vanhempani tahtoivat silti auttaa.

Palasin koulutuksesta ja vanhemmat olivat lähtökuopissa. Arvatenkin oma tupa ja etenkin oma sänky kutsuivat reissaajia. Ennen lähtöä äiti vielä kertoi, että oli ajatellut meitä ruuhkavuotisia ja tehnyt pakkaseen ruokaa valmiiksi. "Siälä olis sitä iänikuusta, kun ajattelin, että se kelepaa kaikille." Hän tarkoitti lihamakaronilaatikkoa. Iänikuunen on perheemme hellittelynimi tuolle tutulle ja turvalliselle, suunnilleen kaikkien herkulle. Jos ei muuta ruokaa keksi, iänikuunen usein tepsii. Tuttu maku, helppo syödä, usein maistuu. Olin tietenkin ylen kiitollinen tästä äidinrakkauden konkreettisesta ilmentymästä. 

Jäin pohtimaan tuota ”iänikuusen” teemaa jumalanpalveluksien yhteydessä. Suomessa kello kymmenen jumalanpalvelukset kulkevat keskimäärin samoin kuin aina ennenkin. Voisi jopa sanoa, että tullessaan jumalanpalvelukseen tietää mitä on luvassa. Jopa harvoin käyvät tai vaikka vain kerran käyneet tietävät suunnilleen, kuinka toimitaan.

Takavuosina luin jumalanpalveluksia koskevan tutkimuksen. Tutkimuksessa suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, että on hyvä, että sunnuntaisin kello 10 kirkoissa vietetään jumalanpalvelusta. Erityisen hyvää oli se, että siellä harjoitetaan uskontoa ja muun muassa rukoillaan seurakuntalaisten ja koko maailman puolesta. Vaikka ihmiset ovat usein kovin irrallaan seurakuntayhteydestä, silti esirukous jokaisen puolesta koettiin tärkeäksi.

Haluaisin rohkaista meitä kaikkia kokemaan tuota rukousyhteyttä paikan päällä. Puhumattakaan kaikesta muusta mitä jumalanpalveluksessa tapahtuu. Sunnuntai on kristittyjen pyhä- ja juhlapäivä siksi, että se on Kristuksen ylösnousemuspäivä. Toivoisin, että seurakunta voisi enenevässä määrin juhlia yhdessä tuota viikon ensimmäistä päivää ja lähteä alkavaan viikkoon virkistyneenä. Jumalanpalvelukseen on helppo tulla millaisin miettein tai millaisessa olossa tahansa. Siellä pääsee ihmisten kanssa kontaktiin tai siellä saa olla rauhassa. Saa osallistua täysin palkein tai vain koettaa yhtyä muiden uskoon ja tunnustukseen, jos oma usko on jostain syystä kateissa.

Jumalanpalveluksen kaava ja kieli, olkootkin joskus vanhahtaviksi moitittu, juontuvat osittain kristinuskon alkulähteille, alkukirkon perintöön. Tämä seikka ei suinkaan ole vähäisin puhuttaessa jumalanpalveluksen tärkeyden puolesta. Tuo kello kymmenen jumalanpalvelus on juuri siksi tuttua ja turvallista. Sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa, jos jossain, on sitä "iänikuusta" tarjolla, sanan mitä positiivisimmassa merkityksessä.

Satu Leino

seurakuntapastori

Kuusankosken seurakunta