Hyväntahtoisuus

Vanha ja kulunutkin väite on, että suomalainen on valmis maksamaan 100 euroa siitä, että hänen naapurinsa ei saa 50 euroa.

Kateus on ikävä kyllä aika yleistä. Tuskin kukaan rehellinen ihminen voi väittää, ettei hän olisi joskus tuntenut kateutta.

Silloin kun ihmisen omanarvontunto on hauras, hän kokee muut helposti uhkana. Hän näkee ympärillään vain kilpailijoita jotka pitää kukistaa. Tällainen johtaa helposti pahantahtoisuuteen. Jopa siihen, että aletaan toimia, siten ettei toinen ihminen onnistuisi. Juoruilu, pahanpuhuminen selän takana ja oman merkityksen korostaminen ovat juuri tätä pahantahtoisuuden kulttuuria. Turvaton ihminen kadottaa helposti omanarvontuntonsa. Olen siltä mieltä, että suuri osa ristiriidoista kodeissa, työpaikoilla ja ystäväpiireissä johtuu siitä, että on niin paljon turvattomia ihmisiä.

Kun ihminen osaa arvostaa itseään, niin hänellä on varaa toivoa toiselle hyvää, ja jopa toimia toisen onnistumisen eteen. Suomen maailmanmestaruuden voittaneelle jääkiekkomaajoukkueelle kerrotaan olleen ominaista juuri se, että kaikki pelaajat tukivat ja auttoivat toisiaan. Leijonat pyrkivät siihen, että joukkuetoveri saisi kokea onnistumisia.

Hyväntahtoisuus synnyttää turvallisuutta. Siellä missä on turvaa, ihminen vapautuu olemaan inhimillinen, keskeneräinen ja hänellä on myös varaa myöntää virheensä. Syntyy uusia onnistumisia, ei syytellä toisia, ja kaikilla on hyvä olla.

Suurimman turvallisuuden antaa meille Jumalan hyväntahoisuus. Saamme luottaa siiten, että minä olen hyväksytty, ja että minun ei tarvitse olla yksin. Jumala on hyvin lähellä ja auttaa minua. Viimein Hän johdattaa minut taivaan kotiin.


​Kimmo Ylikangas
Kuusankosken kirkkoherra