Hyvää päivää - kirvesvartta

Kaupunkilaisten autosta puhkeaa rengas maalaistalon editse menevällä tiellä. Vanha, jo hieman huonokuuloinen isäntä jupisee itsekseen, kuinka ne kaupunkilaiset on aina kaikki samanlaisia. Nyt niiltä hajosi auto ja kohta ne tulee tänne kyselemään typeriä.

Ensin ne tulee ja kysyy, että mitäs se vaari oikein tekee? Sitten ne kysyy, kuinka kauan tiessä on ollut tuo terävä kuoppa? Sitten ne kysyy hinausköyttä lainaan. Ja kaikki menee joka kerta ihan samalla tavalla.

Kaupunkilaiset: ”Hyvää päivää.”
Isäntä: ”Kirvesvartta, kirvesvartta!”
Kaupunkilaiset: ”Onkos vaari kauan siinä istunut?”
Isäntä: ”Kohta kolme vuotta!”
Kaupunkilaiset: ”Olikos teillä rouvaa täällä paikalla?” 
Isäntä: ”Se putos viime kesänä kaivon pohjalle!”

Ja niin edelleen. Tarinan opetus on siinä, että vaikka suunnittelisi asiat kuinka valmiiksi, kaikki ei välttämättä mene aina ennalta suunnitellusti.

Tänä vuonna myöskään itsenäisyyspäivän juhlallisuudet eivät menneet suunnitellusti. En vielä tätä kirjoittaessani tiedä, miltä se tuntui, kun ei nähnytkään Presidenttiä kättelemässä vieraita, eikä päässyt arvioimaan (tai arvostelemaan) vieraiden pukeutumista.

Myös itsenäisyyspäivän muihin perinteisiin tuli muutoksia. Jumalanpalvelus striimattiin nettiin ja seppeleiden laskuun tuli muutoksia. Emme voineet tavata läheisiämme samaan tapaan kuin ennen, emmekä juhlia suurella joukolla.

Muutoksista huolimatta itsenäinen Suomi täytti tänä vuonna 103 vuotta. Vaikka olemme kohdanneet poikkeuksellisia aikoja, on tärkeää, että perinteitä pidetään yllä, ja toteutetaan uusillakin tavoilla. Samalla voimme luoda uusia perinteitä ja traditioita.

Yhteisistä koettelemuksista selviäminen tekee meistä vahvempia. Pidetään yhdessä huolta toisistamme ja erityisesti eniten apua tarvitsevista.

Toivotan sinulle siunattua adventin aikaa itsenäisessä Suomessa!

Tero Kajander
Kehitysvammaistyön pastori
Kouvolan seurakuntayhtymä