Hyvä ja huono häpeä


Hirveä häpeä. Tunnistatko tunteen? On erittäin hyvä, että ihminen osaa tuntea häpeää. Ilman häpeän tuntemisen taitoa yhteiselo olisi piinallista. On hyvä, että osaa hävetä sitä, että on huutanut toiselle ihmiselle, näyttänyt ikäviä käsimerkkejä tai sulkenut toisen ihmisen ulkopuolelle. Näitä asioita pitääkin hävetä. 

Mutta on turhaakin häpeää. Sellaista häpeää, mikä sulkee ihmisen itsensä monien asioiden ulkopuolelle. Häpeä syntyy monesti pelon kanssa yhteistyössä. Mitä enemmän tiedämme toisesta ihmisestä, ja niistä asioista, mitkä hänessä aiheuttavat häpeän tunteita, sitä enemmän häpeävä ihminen pelkää paljastuvansa. Paljastuvansa omaksi itsekseen. Ne keinot, millä ihminen on koettanut kompensoida omaa sisäistä pienuuttaan, lakkaavatkin toimimasta. Ihmisestä voi kehittyä kontrollifriikki, joka tahtoo kaiken sujuvan juuri kuten hän itse on suunnitellut. Tai hävetty ja piilotettu häpeä voi purkautua hallitsemattomina aggressioina. 

Miksi turhan häpeän tunnistaminen on niin tärkeää? Siksi, että pääsisimme parempaan vuorovaikutukseen toistemme kanssa. Siksi, että voisimme itse paremmin, ja sitä kautta kaikki läheisemme voisivat paremmin. 

Häpeällä on monet kasvot, ja sittenkin vain yhdet. Jumalan Sanasta tiedämme, että totuus tekee meidät vapaiksi. Häpeän kokemus voi olla ylisukupolvista ja olla toiselle ihmiselle täysin käsittämätöntä. Siksi on tärkeää tunnistaa omat pelkonsa ja häpeänsä. Sitä kautta voi päästä niistä vapaaksi. Väitän, että tämä johtaa vuorovaikutuksen paranemiseen kaikilla elämänalueilla. Tunne itsesi; se on yhä edelleen viisas elämänohje. Tunne oma menneisyytesi, jotta turhat häpeän aiheet eivät kahlitsisi sinua tänään. 

Tuula Ylikangas
kappalainen
Elimäen seurakunta