Hyvä alku

Tämä vuosi ei ole alkanut hyvin. Tarkoitan kelejä. Lumen ja kunnon talven kaipuu raastaa, minua ainakin. Ja harmitus, jos lunta ei ehdi tulla ollenkaan. Löytyy tästä kelistä tietysti hyötyjäkin; ei ole liukasta, ei tarvitse juurikaan ikkunoita raaputtaa ja lämmityskuluissa säästää. Mutta on niin pimeää…

Onko ratkaisevaa miten jokin alkaa? Ennustaako se jatkoa? Jos vuosi alkaa tavalla tai toisella huonosti, tarkoittaako se, että koko vuosi menee pilalle? Järjen tasolla jokainen vastaa, että ei tietenkään. Mutta tunne tasolla meillä on taipumus sittenkin ajatella, että alku määrittää jatkoa. Kun aivan reissun alkuun osuu se, että huonevaraus menee pieleen, yksi seurueesta saa vatsapöpön tai kelit on surkeat, vain optimistisimmat säilyttävät hyvän lomafiiliksen. ”Pitihän se arvata. No niin, näin tämä nyt sitten tulee menemään…” Lyödään hanskat tiskiin ennen kuin niillä on tehtykään mitään. Mutta jos projekti alkaa sujuvasti siitä saa hyvän draivin eteenpäin. Hyvän alun tuoma innoitus siivittää lentoon ja vie pitkälle. Hyvä fiilis auttaa. Alku on kuitenkin vain alku. Pieni osa kokonaisuuden kannalta. Olisiko sen suhteen syytä tehdä vähän miedompia johtopäätöksiä.

Tietysti saattaa olla asioita, joissa huono alku todella ennustaa huonoa lopputulosta. Jos parisuhde tai muu ihmissuhde alkaa huonosti ja vaikeasti, onko siitä vedettävissä johtopäätöksiä? Ehkä. Hyvä alku ei kuitenkaan automaattisesti takaa myötätuulta koko matkalle. Onnistumiset ylipäänsä riippuvat niin monesta asiasta. Tulevaisuuden toivo on aina myös korvien välissä eikä pelkästään olosuhteissa. Jos siis mikä vaan, minkä aloitit hyvällä asenteella, ehti jo mennä mönkään, ei kannata vielä lannistua, koska…

Hyvä uutinen: elämä on pitkänmatkan juoksu, joten ei haittaa, vaikka kompastuu matkalla. Oli se alussa, keskellä tai lopussa. Maaliin voi silti tulla hyvällä mielellä kuten Lassen Virenin tapaus todistaa.

Mia Räty

sairaalapastori