Hajaantukaa!

Sivistysvaltiossa kuulemme todella harvoin poliisin käskyn hajaantua. Elämme vapauden ilmapiirissä.  Uusissa tilanteissa annetaan enemmän kehotuksia ja suosituksia. Virkavaltakin lupaa ensisijaisesti neuvoa kansalaisia. Keskustelu, neuvonpito ja lempeä ohjaaminen ovatkin toimineet pitkälle. Olomme ovat olleet niin hyvät ja turvalliset yhteiskuntana, ettei ole tarvinnut ajatella syvempää ajatusta: Onko täällä turvallista olla ylipäätään?

Psykologinen sopimus tarkoittaa, että ihmisten kohtaamisessa ja yhteistyössä tiedostamatta teemme sopimuksen omalta osaltamme: suostumme, mutta myös odotamme vastavuoroisuutta. Psykologinen sopimus perustuu vastavuoroisuuteen ja keskinäiseen arvostukseen. Näin vaikkapa työpaikalla. 

Kirkossamme olemme heti pandemian alkuvaiheesta tahtoneet hoitaa omaa osuuttamme tästä näkymättömästä sopimuksesta yhteisessä elämässä. Olemme asettuneet toiminnassamme kokoontumisrajoituksien sisään, jopa ennakoiden. Näin olemme halunneet suojella toiminnassamme sekä osanottajia että heidän läheisiään. Työntekijöiden terveys ja turvallisuus työssä ovat myös ehdottomat edellytykset hyvälle seurakuntatoiminnalle Kouvolan seurakuntayhtymässä. 

Arvostus ja luottamus  ovat aineettomia asioita. Mutta ne ovat hyvin todellisia. Niitä ei voi ostaa  eikä pakottaa, luottamus ansaitaan ja sen voi menettää vain kerran.  Juuri nyt jokainen voi miettiä, milloin on aivan aiheellista kehottaa napakasti: Hajaantukaa! Aivan kuten on perustellusti aika kutsua koolle ja rakentaa yhteistä maailmaa, on myös nyt perustellusti aika ottaa etäisyyttä ja oikeus pitää se. 

Mieluummin puutumme liian suuriin kokoontumisiin, koska ne luovat turvattomuutta ja ovat ilmeinen riski näkymättömän pandemian liikkumiseen. Ihmiselämän suojeleminen on ensimmäinen tehtävämme. Kun jonkun mielestä olisi oikein rikkoa rajoituksia, voisimme noudattaa virkavallan ohjetta lempeästi mutta päättäväisesti torjua aietta. Pysähtyä kysymään, mikä saa sinut ajattelemaan näin. Minkä toivoisit olevan toisin? Mitä voisimme tehdä että  saisit sen, mitä sisimpäsi todella kaipaa?

Suuren metelin, vihastumisen ja jopa arvaamattomien tekojen takana on useimmiten pelko.  Pelko saa meidät toimimaan ulkonaisesti päinvastoin, mutta rähjääjän sisällä on ihminen, joka tahtoisi tulla kuulluksi.

Suurin haaste ei ole joukkokokoukset. Suurin haaste on huomata keskellämme lähimmäinen ja kuulla häntä.

Kirsi Hämäläinen
Elimäen kirkkoherra