Enkeleitä toisillemme

Hyvää ystävänpäivää! Ystävänpäivänä mieleen luonnollisesti tulee ystävät, tai niiden puute. Ystävät ovat yksi elämän parhaista asioista. Yksinäisyys on taas yksi pahimmista. Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari kertoo, kuinka nykyisin elämme ystäväyhteiskunnassa, eli ystävien merkitys kasvaa, ja sukulaisten vähenee. Jos tarvitaan apua tai seuraa, kysytään enemmin sitä ystäviltä. Sosiaaliset suhteet ovat muuttuneet vapaavalintaisiksi, mutta entäs ne ihmiset, joita ei valita avunantajaksi, joulunviettoon seuraksi, kahvitteluun, matkakumppaniksi tai kuskaamaan paikasta toiseen. Yksinäisyys on todellinen ja todella ikävä ongelma.

Kynttilänpäivänä alkoi tämän vuoden yhteisvastuukeräys. Keräyksen aiheena on nuorten yksinäisyys ja syrjäytyminen. Sen tarkoituksena on tukea nuoria, jotka kokevat syvää yksinäisyyttä tai ovat vaarassa syrjäytyä, menettää elämänhallintansa tai mahdollisuutensa hyvään elämään. Suomessa 14 % yläasteen ja toisen asteen opiskelijoista tuntee yksinäisyyttä.

Voimmeko tehdä toisten yksinäisyyden eteen jotain? Kenen vastuulla ihmisen yksinäisyys on? Mitä voisimme tehdä, että kukaan ei olisi yksin? Vuoden 2024 yhteisvastuukeräyksen piispa Kaisa-Maria Hintikka sanoo, että empatia on voimavara, joka auttaa meitä ymmärtämään ja ottamaan vastuuta toisistamme. ”Empatian kyky, kyky tuntea myötätuntoa, tekee meistä ihmisiä. Se auttaa meitä löytämään kestäviä ratkaisuja, jotka ottavat huomioon muiden tarpeet ja vastuun heistä, eivätkä vain omia tarpeitamme”.

Heprealaiskirjeessä luvussa 13 jakeessa 2 sanotaan: ”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä”. Ystävyys on hyvää tahtoa toista ihmistä kohtaan. Me voimme auttaa, piristää, arvostaa muita. Samalla voimme yllättyä itsekin. 

Toinen toistemme lisäksi myös kirkko, seurakunnat ja niiden työntekijät ovat ihmisiä varten. Yksinäisyyden hetkillä voi ottaa yhteyttä esimerkiksi diakoniatyöntekijään. Myös seurakuntien vapaaehtoistyö kohdistuu monesti yksinäisiin. Matalankynnyksen vapaaehtoistyötä voi tehdä olemalla juttukaverina tai ulkoiluttamalla ikäihmistä. Vähimmillään voit auttaa yksinäistä osallistumalla yhteisvastuukeräykseen vapaaehtoisena tai lahjoittamalla. Jope Ruonansuun sanoin ”Jos oomme enkeleitä toisillemme. Emme muuta enää kaipaisikaan.” 

Sanni Lehtinen
Kasvatuksen pappi Valkealan seurakunta