Elvytystä, ei saattohoitoa

Vuosi vaihtuu tavallista epävarmemmissa olosuhteissa. Muistan isoäitini 60-luvun postikorteista kuvan, jossa vanha paappa saattelee pikkulasta uuden vuoden puolelle. Lapsi kuvaa uutta, jota aina on edessämme. Syntymä tapahtuu ajassa, ja syntynyt tuo aina toivoa. 

Sairaalatermein elvytyksestä tulee mieleen elossa pitäminen. Elintoimintojen turvaaminen. Kun näinä aikoina katsomme alkavaa vuotta, on hyvä muistaa mitä varten olemme olemassa. Talouden asiantuntijat rohkaisevat näinä epävarmoinakin aikoina ideoimaan ja satsaamaan siihen, mikä on yritykselle ominta ja parasta. Siinä on seurakuntayhtymällämme uusi strategia hyvänä majakkana. 

Kaikki ei voi jatkua samanlaisena loputtomiin. Asiat, joita on aikanaan tehty oikein ja juuri palvellaksemme seurakuntalaisia, saattavat olla tuon vanhan paapan hahmoa. Adventin kynttelikkö, jossa oli neljä eripituista loistavaa kynttilää, paloi aikansa. Mutta joulun jälkeen siihen ei enää palata. 

Elämän turvaaminen näinäkin aikoina on yhteinen tehtävämme. Kuunnellaan hiljaisia ääniä, syrjässä ja meistä etäällä olevien ajatuksia. Yksinäisyydestä yhteyteen auttaminen on hengenpelastamista. Jos taas tilanne on voittamaton, on aina jäljellä toivo. Kun antiikin tarinassa Pandoran lipas avattiin, kaikkia iljetyksiä karkasi liikkeelle, mutta yksi saatiin jäämään: toivo. Saattohoito on sekin arvokasta yhteistä aikaa ja toisen hyvästelyä. Ajan loppuminen oikeastaan asettaakin asioille ihan uuden näkökulman. 

Nyt on tärkeää keskittyä ja katsoa eteenpäin. Uuden syntyminen on aina oma tuskansa. Kun lapsi on syntynyt, ilo korvaa sen kivun ja vaivan, joka sitä edelsi. Me kuljemme yhdessä, ja toisen jaksamisen kysely on osa yhteistä matkaa. Elvyttävät toimenpiteet pitävät aina sisällään tilannekatsausta, toimintaympäristön muutosten tarkastelua ja tilan tekemistä sille, että pohditaan, mitä meiltä nyt juuri odotetaan. 

Kristityllä on aina hyvää edessäpäin. Uusi vuosi avaa meille puhtaan, uuden sivun. Uskaltakaamme puhua keskenämme siitä, mikä voisi olla todellista vuoden päästä. Saatamme yllättyä iloisesti.  Se on mahdollista toteutua!

Kirsi Hämäläinen
Elimäen kirkkoherra