Elämäni tarina

Talvella annoin äidilleni lähes tyhjän kirjan, joka on tarkoitettu muistelemiseen. Kirja on Elämäni tarina (Johanna Jokipaltio). Kirja herätti hämmennystä. ”En minä osaa kirjoittaa”, hän sanoi. Tuli korona-aika ja ikäihmisten karanteeni. Muistutin äitiäni kirjasta. Rohkaisin, että pane se vain pöydälle avoimena, kirjoitat sitten lauseen sinne tai tänne kun on sopiva hetki.

Muutama muisto kirjaan tuli maaliskuussa.  Huhtikuussa muutama rivi lisää. Kun kävimme hänen pihallaan huhtikuun lopussa, oli kirjaan jo alkanut syntyä tarinaa. Eilen käydessäni hänen luonaan olivat useimmat sivut ja aihepiirit jo saaneet aikaan paljon kirjoitusta.  

Muisteleminen kutsuu esiin muistoja. Se on kuin lankakerä, jonka avaaminen tuo mieleen aivojemme kätköistä yhä uusia kytköksiä ja kohtaamisten muistoja. Arjessa ja nykyhetkessä emme arvaakaan, millainen tarinoiden verkosto elämämme on. 

Lapsena me rakastimme tarinoita. Kuultu ja luettu kutsuu esiin mielikuvitusta. Mielikuvituksen käyttö on yksi tärkeimpiä voimavarojamme ihmisinä. Kun isovanhemmat kertovat lapsille menneistä ajoista, ne synnyttävät sisimmässä mielikuvia siitä, mistä tänne on tultu. 

Kertominen on tärkeää myös hänelle, joka kertoo. On todella mielenkiintoista kuulla miten ihminen sanoittaa omaa kokemustaan. Suuressa sisarussarjassa on monta kertomusta ja näkökulmaa. Jos kuuntelee kaikkia, saa myös näkymätön luvan tulla näkyväksi. Kun omasta elämästään kertoo tarinaa, se on tietysti vain sen hetken käsitys omasta elämästä. Sen vuoksi onkin antoisaa jakaa oma tarinansa jonkun kanssa. Voi tulla kuulluksi, ja ehkä saada tapahtuneeseen jopa toisia näkökulmia. 

”Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus” (Ben Furman).  Kirjan lopussa voi miettiä, mitä odottaa tulevilta päiviltä ja vuosilta. Elämäntarinan kirjoittaminen avaa näkemään tässä hetkessä itselleen tärkeimpiä asioita. Se on kuin valokuvien järjestämistä. Osa on mennyttä, osa aivan jo pois pantavaa, mutta jotkut hetket ja kuvat tahtoo muistaa ikuisesti. 

Ja vielä tänään ja huomenna tulee uusia tärkeitä hetkiä.

Kirsi Hämäläinen
Elimäen kirkkoherra