Eläkeläispapan mietteitä

Nuorempana ajattelin, että ainoa haastava murrosvaihe elämässä olisi teininä eletty murrosikä. Nyt reilun vuoden eläkkeellä olleena huomaan erehtyneeni; elämässä on useita murrosvaiheita, joista yksi voi olla eläkkeelle siirtyminen.

Ihminen pitää monia asioita elämässään itsestäänselvyytenä ja huomaa niiden merkityksen usein vasta sen jälkeen, kun on menettänyt ne. Minulle kävi juuri näin suhteessa työhön. En ollut tajunnut ollenkaan, kuinka tärkeä asia työ oli minulle ollut. Työstä luopuminen on jättänyt ison tyhjän aukon elämääni. Millä sen nyt täytän? Koin työni opettajana erityistä tukea tarvitsevien lasten parissa merkityksellisenä ja tärkeänä. Onko eläkeläispapan elämällä enää mitään tarkoitusta? Olenko enää kenellekään tarpeellinen?

Lastenlasten syntymiset toivat yllättäen iloa ja mielekkyyttä elämään. Huomasin taas olevani tarpeellinen ja täynnä elämäniloa. Tuntuu tosi upeelta, kun lapsenlapset pyytävät pappaa leikkimään kanssaan. Vaikka lastenlasten hoitokeikat vaativat oman veronsa, niin heidän kanssaan vietettyä aikaa en vaihtaisi mihinkään muuhun.  Myös vapaaehtoisena toimiminen seurakunnassa sekä sairaiden ja yksinäisten ihmisten tukenaoleminen ovat antaneet merkitystä elämälle. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, jos olen voinut olla jollekin lähimmäiselleni avuksi.

Loppusuora elämässäni on auennut. Jos elämää vertaa 400 metrin juoksuun miehen keskimääräisen eliniän ollessa n. 80-vuotta, niin maali häämöttää suoraan edessäpäin. Miltä se minusta tuntuu? Ilman uskoa Jeesukseen elämän rajallisuuden ajatteleminen tuntuisi varmaan pelottavalta ja ahdistavalta. Tietoisuus siitä, että elämä jatkuu kuoleman jälkeenkin antaa turvaa ja lohtua. Jeesus sanoo: ”Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole."

Tällä hetkellä elämä eläkeläisenä tuntuu hyvältä ja mielekkäältä. Tietoisuus ja kokemus siitä, että iän karttuessa joutuu luopumaan monista asioista, on arkipäivän todellisuutta. Silti on mukava herätä uuteen aamuun ilman velvoitteita mihinkään suuntaan. Jokainen päivä on oma seikkailunsa, joka avaa uusia vaihtoehtoisia tapoja elää. Laulan turvallisin mielin Jumalaan luottaen edesmenneen Veikko Lavin laulun sanoin: “Ota löysin rantein, älä jännitä. Ota vastaan mitä tarjoo elämä. Eihän maailmassa suremalla mitään saa. Päivä päivältä vain lähestyypi maa. Ota löysin rantein, älä jännitä. Ota vastaan elämä.”
 

Arto Sahamies
kirkkovaltuutettu
Kouvolan seurakuntayhtymä