Elämää eristyksessä

Olemme viime viikot pitäneet etäisyyttä niin asioidessamme kaupassa kuin myös luonnossa liikkuessamme. Etäisyys elämässä on ollut osa normaalia arkea.

Rajoitukset ja karanteenit ovat koskettaneet kaikkia suomalaisia tavalla tai toisella. Koronarajoitukset ovat viime viikkoina tuoneet mieleen myös heitä, jotka elävät jollain lailla eristettynä omasta yhteisöstään muistakin syistä kuin pandemian vuoksi. Syitä on monenlaisia. Merkittävä joukko ihmisiä elää maailmassa pakotettuna yhteisönsä laitamille tai sen ulkopuolelle. Tällaisia yhteisöstään eristettyjä ihmisiä ovat monet kristityt, jotka ovat hyljeksittyjä nimenomaan uskonsa vuoksi.

Kristityt ovat maailman vainotuin ihmisryhmä. World Watch Lista 2020 kertoo, missä todellisuudessa osa kristikunnasta elää ehkä läpi elämänsä. Monet kristityt joutuvat olemaan jatkuvasti uhkailun ja hyväksikäytön sekä ääriryhmien väkivallan pelossa, kärsimyksen keskellä. Pahinta on se, että heitä erotetaan läheisistä ja heiltä viedään toimeentulo.

Miten he jaksavat vuodesta toiseen tällaisessa eristyksessä? Onko jotain, jota voisimme oppia heidän elämästään? Viestit, joita näiltä kristityiltä saadaan, kertovat, että toivosta on tärkeä pitää kiinni. Jos menettää toivonsa, ei ole mitään. Vainottujen kristittyjen toivo on Jumalassa. Toivoa tuo myös se, että heidän puolestaan rukoillaan ja ettei heitä unohdeta.

Rukoillaan naapurin, ystävän, sukulaisen, työtoverin, koronasta kärsivien puolesta. Ei unohdeta. Se auttaa heitä jaksamaan ja tuo toivoa. Lisäksi rukous vie meitä lähemmäs tosiamme. Siinä toteutuu myös presidenttimme ajatus: fyysisesti etäällä mutta henkisesti lähellä.

Eija Murto                                                                                                                                                                           kirkkoherra                                                                                                                                                                  
Anjalankosken seurakunta