Auttamisen juhlaa

Kulunut vuosi on ollut diakonian juhlavuosi. Erilaisissa tapahtumissa ja mediassa on nostettu näkyviin diakoniatyön keskiössä olevat ihmiset, yhteiskunnan kipupisteet ja aukot turvaverkoissa. Kirkon auttamistyö jatkuu myös juhlavuoden jälkeen. Tarvitaan toivon pilkahduksia ja konkreettisia tekoja ihmisten arjessa ja yhteiskunnassa.  

Elämme eriarvoistumisen aikaa. Kustannusten nousu ja palveluiden heikentyminen kohdistuvat usein pienituloisiin. Polttoaineen hinta ja pitkät etäisyydet nakertavat monen perheen toimeentuloa etenkin haja-asutusalueilla. Lämmityskustannusten ja ruoan hinnannousu kiristävät taloutta lisää.

Yhä useammin diakoniavastaanotolla keskustelu aloitetaan siitä, että ihmisellä ei ole varaa ostaa ruokaa. Hävikkiruokakassit jaetaan hetkessä loppuun, kysyntää olisi enemmän kuin tarjontaa. Usein ongelmat kasaantuvat ja muodostuu vyyhti, jonka selvittämiseen omat voimat eivät riitä. Diakoniatyössä asiakkaita ohjataan avun hakemisessa ja selvitetään tilannetta yhdessä rinnalla kulkien. 

Toinen aikamme kasvava ilmiö on yksinäisyys. Pahimmillaan yksinäisyyden kokemus heikentää henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Yksinäisyydestä voi muodostua kehä, joka ruokkii itseään ja vaikeuttaa toisten ihmisten pariin hakeutumista. Yhteisöllisyys on heikentynyt niin taajamissa kuin kylissäkin. Kynnys poiketa naapuriin on kasvanut ja yhteydenpito on harventunut. Vaikka pikaviestit, sähköpostit ja puhelimen jatkuva läsnäolo on lisännyt kanssakäymistä, jäävät monet ulkopuolelle. Puhelin, joka ei soi tai piippaa, korostaa yksinäisyyttä ja osattomuutta. Jokaiselle ihmiselle on tärkeää tulla nähdyksi ja saada kokea olevansa arvokas. 

Lähestyvä adventin aika kutsuu meitä kaikkia luomaan yhteyttä ja vähentämään yksinäisyyttä. Osallistu joululahjakeräykseen, lähetä kortti, soita sukulaiselle tai poikkea naapuriin. Jokainen meistä voi tehdä jotain ja pienkin teko voi olla korvaamaton apu. Vietetään yhdessä auttamisen juhlaa.

Sanna Paakala
diakoniatyöntekijä
Valkealan seurakunta