Armas aika

Suvivirsi on ”Enkeli taivaan” – virren ohella ainoa suomalainen virsi, jolle eduskunta on näyttänyt vihreä valoa. Sen mukaan tämä virsi on osa suomalaista kulttuuria, ja sitä voi laulaa esim. koulun järjestämissä tilaisuuksissa. Monille suomalaiselle, varsinkin koululaisille, kesä alkaa juuri suvivirrestä.

Alun perin suvivirsi ei kuitenkaan liittynyt kouluun. Tämä virsi ilmestyi aikana, jolloin suuret ihmisjoukot näkivät nälkää. Suvivirren syntyaikaan Eurooppaa koetteli poikkeuksellisen kylmä sääjakso. Vuosina 1695–1697 sato tuhoutui huonojen säiden vuoksi kolmena peräkkäisenä vuonna. Sen seurauksena Pohjois-Suomessa neljä ihmistä kymmenestä menehtyi nälkään tai sen aiheuttamiin sairauksiin.

Suvivirsi oli alun perin tehty toivon antajaksi. Virsi piirtää silmien eteen säkeistö säkeistöltä, miten elämä voittaa kuoleman ja miten toivo selättää pelon ja epätoivon. Se puhuu konkreettisesti asioista, jotka ovat elintärkeitä elämän edellytyksiä vakavana aikana. Suvivirsi oli myös 1800-luvulla suosittu hautajaisvirsi, sillä sen uskottiin kuvaan paratiisia. Suvivirsi tuo lohdutusta ja toivoa myös kuoleman lähestyessä.

Viimeistään 1900-luvun alussa Suvivirrestä tuli koko kansan kesälaulu. Suvivirsi alettiin mieltää keväisenä ja toiveikkaana kevätlauluna, jota sopi laulaa mitä erilaisimmissa tilanteissa.

Vaikka eduskunta onkin antanut luvan laulaa suvivirttä koulun juhlatilaisuuksissa. Niin silti on kouluja, joissa suvivirsi koetaan sopimattomaksi. Esimerkiksi Vantaalla suvivirttä oli laulettu koulun kevätjuhlassa muutetuin samoin. Kaikki viitaukset Jumalaan oli poistettu. Tällainen on räikeän historiatonta.

Suomalainen koululaitos tuottaa kasvavalle sukupolvelle ja koko yhteiskuntamme tulevaisuudelle suuren vahingon, jos se lähtee sensuroimaan Jumalaa suvivirrestä ja muusta koulun toiminnasta. Tutkimukset osoittavat, miten nuoret kaipaavat sitä, että he löytäisivät kosketuksen johonkin itseään suurempaan. He kaipaavat sitä, että he löytäisivät merkityksen omaan elämäänsä.

Koko 2020-luku on merkinnyt epävarmuuden lisääntymistä sekä yksilöiden elämässä että koko yhteiskunnan ja maailman tulevaisuudessa. Monet kantavat näinä huolta tulevaisuudestaan, omasta tai toisen terveydestä, taloudesta ja jaksamisesta. Kriisit ovat osoittaneet, että usko tuo merkitystä, turvaa ja toivoa ihmisten elämään.

Annetaan siis suvivirren kaikua. Onhan koittanut armas aika ja suvi suloinen.

Kimmo Ylikangas
Kirkkoherra
Kuusankosken seurakunta