Äitiydestä

Äitienpäivä on taas kohta kohdallamme. On hyvä, että äitejä omalla merkkipäivällä juhlistetaan, mutta on parempi, jos sitä huomiointia siinä elämän arjen keskellä jaksaa ja muistaa tehdä muutenkin. Jokaisen meistä suhde omaan äitiimme on yksilöllinen ja jokainen voi ymmärtää miten laajalla skaalalla tässä asiassa liikutaan.

Jeesuksen ihmiseksi syntymisessä hänen äitinsä oli tietysti ensiarvoisen tärkeä. Äiti synnytti Jeesuksen ja kapaloi hänet seimeen. Raamatun sivuilla huomaamme miten äiti kulkee Jeesuksen vierellä koko hänen elämänsä ajan, ja sydäntä särkevästi löydämme myös poikansa ristin juurella itkevän äidin. Sen surun jälkeen sanoma ylösnousemuksesta on varmasti ollut lohdullinen, jopa riemuisa.

Kerrotaan, että äitiys muuttaa ihmistä ja jo ihan biologisestikin näin on. Aivokemiallisesti lapseensa kiintyy, tahtoo pitää huolta. Äitiyden äärellä äitien itselleen ja muiden äideilleen on hyvä olla armollisia, ei siinä tärkeässä tehtävässä aina ihan täysin onnistu. Äitiys sanana voi olla myös kipeä, jos syli onkin jäänyt tyhjäksi. Joillakin taas sitä omakohtaista kaipausta äidiksi ei ole, eikä välttämättä ikinä edes tule. Äitiyteen liittyviä olettamuksia toisista ihmisistä kannattaa siis välttää. Jos vaikka ties monetta kertaa epäonnistuneet hedelmöityshoidot ovat taas takana, saattaa sukulaisen tai perheenjäsenen viattomaksi tarkoitettu ”milloinkas teillä on pullat uunissa?” -kysymys olla kuin tikarinisku sydämeen.

Äitejä on monenlaisia ja näin myös ennakkoajatuksia, mielikuvia ja stereotypioitakin riittää. Äitejä on tärkeää tukea, kuten toki perheitä laajemminkin. Tämä ihan riippumatta siitä, että minkälaisen kokoonpanon perhe muodostaa. Perheissä kaikkein tärkein asia on kuitenkin se, että jokainen voisi kokea olonsa turvalliseksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Ihan jokainen perheenjäsen, siis myös äiti. Äitienpäivänä tätä rakkautta voimme hyvin juhlistaa – ja jatkaa sitä juhlistamista myös ihan koko vuoden ympäri.

Janne Turunen
seurakuntapastori
Kouvolan seurakunta