24 yötä jouluun on

Olen aina ollut joulukalenteri-ihminen. Kouluaikoina teimme kavereiden kanssa joulukalenterin toisillemme, jonain vuonna taisimme tehdä sellaisen opettajallekin.

Vuosien varrelle mahtuu hyviä joulukalenterionnistumisen kokemuksia. Mikä tunne, kun on saanut käärittyä 24 kangastilkkua karkkipapereihin ja laitettua ”karkit” makeisrasiaan niin, että ihan konvehdeilta näyttävät. Mikä tunne, kun itse tehdyn kassin 24 taskusta paljastuu se, mitä ystävä matkalla tarvitsee. Miten mukavaa, kun on jakanut kirjan 24 osaan tai saa kertoa suomalaisesta joulusta ystävälle toisessa maassa. On ollut ihanaa avata toisten tekemiä kalentereja mutta vielä mukavampaa on ollut tehdä niitä heille.

Henkilökohtaisimpia ovat olleet joulukalenterit, joissa itse otettu kuva kertoo jostain päivän aikana koetusta: sateinen maisema kävelylenkin varrella tai leipomus. Tärkeintä eivät ole kuvat vaan kertominen, kuunteleminen, keskustelu ja yhteinen jakaminen.

Ehkä sanot: Ei minulla ole aikaa. Tai: Olen itsekin kyllästynyt omiin ajatuksiini. Kysyn: Mikä saisi sinut kiinnostumaan (päivästäsi)? Voisitko kiinnostua ystäväsi joulun odotuksesta? Yksinkertaisimpaan joulukalenteriin ei tarvita tarvikkeita ja aikaakin vähän: 24 iltaa, 24 siunaavaa ajatusta, haluamasi ihmiset. Sydämen suloinen rauha syntyy rukoilijan sydämessä. Joululaulun ”Sun, Jeesus, kanssasi, mä vietän jouluni” sanat toteutuvat.

On valtavan hienoa odottaa joulua toisten kanssa. Jeesus on salatulla tavalla matkalla läsnä. Joulukalenterin kanssa tai ilman. Joulukuu on ihana kuukausi.

Kaija-Liisa Lindberg
kappalainen
Kouvolan seurakunta