Siivoa meitä!

Adventti alkaa ja joulun odotus tihenee. Oletko joulua innokkaasti ja näyttävästi valmisteleva vai viehätytkö enemmän siitä korostuksesta, että Joulun lapsi syntyi varsin vaatimattomiin ja arkisiin puitteisiin? Minä pidän joulun molemmista ulkoisista puolista.

On mukavaa astua sisään puotiin tai myyjäisiin, jossa on paljon värikkäitä kauniita esineitä ja herkullisia tuoksuja. Kirkossa näen aina mielelläni mahdollisimman komean kuusen. Nuorena perheen äitinä lohduttauduinkin sillä, että kirkot ehditään kyllä siivota, jos kotona kaaos uhkaakin ottaa mittaa.

”Ei sitä joulua komerossa vietetä” muistuttaa aina rento joulun valmistelija siivouspuuhiin hurahtaneita. Joskus ehkä tekee mieli viettää! Voi olla tarve adventtina siivota joku kaappi oikein perusteellisesti ja sisällön myötä kelailla elettyä. Kun juhlapyhät sitten koittavat, voi tullakin tarve päästä istumaan kaapin rauhaan sen sijaan, että tapaisi monia ihmisiä ja säteilisi sosiaalista reippautta.

Adventin viikot ja päivät ovat parhaimmillaan myös sisäisen siivouksen aikoja. Ei sellaista nopsaa reuhtomista ja lopulta epämääräisen rojun piilottamista, vaan hiljaista, perusteellista tutkailua: mikä sisimmässä kaipaa karsimista, löytämistä, puhdistamista.

Adventin askeliin lähtee vierelle Hän, joka tuntee jo meidän jokaisen sisimmän läpikotaisin. Hän antaa valoa niihin sydämin nurkkiin, joissa siivousta tai muuta huomiota nyt tarvitaan. Hän ei moitiskele, miksi tuotakin rojua olet noin kauan säilönyt. Hän tietää kyllä miksi ja antaa voimia luopua siitä, mistä nyt on aika.

Rukous: ”Jeesus, kiitos, että tahdot tulla jokaiseen kotiin ja jokaiseen sydämeen. Sinä voit sytyttää valosi talven pimeyteen. Nöyränä ja hiljaisena viet valtakuntasi voittoon ja kukistat pahan vallan. Valmista meissä tilaa sinulle ja rakkaudellesi. Aamen.” (Kirkkokäsikirjan 1. adventin rukouksista muokaten.)

Tervetuloa adventin aikana myös kauniisiin kirkkoihimme hiljentymään ja keräämään voimia, toivoa ja iloa.


Minna Tanska, Jaalan kappalainen.