Palvelevan puhelimen juhlajumalanpalvelus Keskuskirkossa 11.9.2022

Luukas 10: 25-37
Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: »Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?» Jeesus sanoi hänelle: »Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?» Mies vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Jeesus sanoi: »Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.» Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: »Kuka sitten on minun lähimmäiseni?» Jeesus vastasi hänelle näin: »Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. »Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?»
Lainopettaja vastasi: »Se, joka osoitti hänelle laupeutta.» Jeesus sanoi: »Mene ja tee sinä samoin.»

Herramme ja lainopettajan kohtaaminen alkaa kysymyksellä: Millä teoilla saavutan iankaikkisen elämän? Millainen toiminta saisi Jumalan mieltymään minuun? Jeesuksen kysymykseen hän vastaa lauseella, jota mekin olemme aikanaan opetelleet ulkoa rippikoulussa, rakkauden kaksoiskäsky: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Muistatko, että olisit sen ulkoa oppimisen jälkeen alkanut rakastaa Jumalaa yli kaiken, tai muuttunut ihmisenä paremmaksi muille? Luultavasti et, minä ainakaan en muuttunut.

Se että ulkoa opettelu ei muuta asennetta, oikeastaan tiivistää hyvin sen, mitä Jeesus halusi opettaa ja miksi hän vastasi vertauksella laupiaasta samarialaisesta, miksi hän puhui myötätunnosta. Lainopettajan jatkokysymys : kuka on minun lähimmäiseni, paljasti ettei hän rakastanut Jumalaa, vaikka osasikin siteerata kirjoituksia osuvasti. Jos olisi rakastanut, hän olisi tiennyt ettei Jumala erottele ihmisiä ja palveleva rakkaus kuuluu osoittaa jokaiselle. Silloin ei ole tarvetta kysyä ketä erityisesti tulisi huomioida ja rakastaa eikä varsinkaan, voiko jonkun ihmisryhmän jättää myötätunnon ulkopuolelle. 

Juhlimme tänään Kouvolassa 50 vuotta täyttävää palvelevan puhelimen toimintaa. Ajattelen, että sen toiminta on versonut tuostakin vertauksesta ja sen opetuksesta. Ei järjestetty puhelinpalvelua pastoreille tai uskoville, jotka haluavat puhua uskonkysymyksistä, vaan kaikille, jotka tarvitsevat keskustelutukea. Erottelematta hädässä olevaa autetaan ja kuunnellaan, tavallisin inhimillisin voimin ja taidoin. Niin sen kuuluu ollakin. Jeesuksen opetuksen voima kantoi pitkälle. 

Mutta jos palataan vielä vertaukseen. Emmekö mekin kysy ajoittain samaa kuin lainopettaja: Mitä pitäisi tehdä? Miten saan siunauksen? 
Mitä vastaat mielessäsi kysymykseen: mitä Jumala minulta odottaa? Onko se pyrkimystä hyvään, vaikkapa juuri lähimmäisen rakastamista, 10 käskyn täyttämistä, uskomista häneen ilman epäilyjä, sanoman julistamista? Hän ei odota näitä. Eniten Hän odottaa, että lakkaat olemasta palvelija ja olet vain rakastettu poika tai tytär. 

Ihmiset ovat kautta historian pohtineet oikeaa tapa elää, valitettavasti. Ei siksi, että olisi huono asia yrittää elää elämää, joka tuottaa hyvää jälkeä vaan siksi, että se pohdinta vie harhapoluille Jumalan suhteen. Pyrkimys tehdä hyvää koituu muiden ihmisten hyväksi monella tavalla, se on selvä, mutta katson tätä asiaa nyt Jumala-suhteemme näkökulmasta. 

Pohjimmiltaan ainoa, mitä todella voimme tehdä Jumalan suhteen, on suostua aukeamaan rakastetuksi, että nöyrrymme pieniksi, olemme tarvitsevia, annamme alkuperäisen vanhempamme lohduttaa meitä. Sen jälkeen kaikki on mahdollista ja sen myötä toteutuu kaikki hyvä. Ei velvollisuudesta, rangaistuksen pelosta, tai Jumalan miellyttämisen halusta vaan silkasta ylivirtaamisen mekanismista. Vai kummassa on parempi lopputulos: sillä että pinnistelee käyttäytyvänsä hyvin, tekee lupauksia itselleen ettei enää pura pahaa oloaan läheisiin, ole itsekäs, puhu pahaa toisista tai sulje toista ulkopuolelle hiljaisuudella ja kovuudella, vai että antaa Jumalan pumpata meidät niin täyteen rakkautta kuin meihin mahtuu ja sitten se rakkaus alkaa itsestään valua toisiinkin. Kumpi toimii? Kumpi ei ole kiinni siitä, mikä on päivämme fiilis, itsekurimme tai elämäntilanne?

Olen varma, että monien auttajien, esimerkiksi palvelevan puhelimen päivystäjien halu kuunnella ihmisiä perustuu siihen, että he ovat itse tulleet kuulluiksi, he rakastavat, koska heitä on ensin rakastettu, ihminen, ihmiset tai Jumala. Rakastamisen järjestys on hyvin selvä kuten ensimmäisen Johanneksen kirjeen kohdassa kuulimme, ei rakkaus ole sitä, että me rakastamme Jumalaa, vaan sitä että hän rakastaa ensin meitä. 

Tämä rakkaus on myös ainoa maailman toivo. Jokainen hetki, jossa osoitetaan ystävällisyyttä, armahdetaan toista, nähdään vaivaa toisen eteen, jossa pehmennytään toista kohtaan, tekee jotakin maailman ilmapiiriin. Se vastustaa vihaa, syyttelyä, hylkäämistä ja kaikkea mitä jatkaa pahan kierrettä. Jumalasta lähtevä Elämä ja rakkaus, meidän kauttamme tähän maailmaan valuva, on kuin ääniaalto. Kerran synnyttyään se jatkaa kulkuaan loputtomasti. Se on rohkaiseva ja toivoa tuova ajatus – ja kaiken lisäksi totta. 

Tämän päivän teksteissä ei puhuta pohjimmiltaan ihmisestä ja hänen kyvyistään rakastaa, tai edes kehotuksesta rakastaa, vaan siitä kuka ja millainen Jumala on. Hän on kaiken hyvyyden lähde, hän on Rakkaus, joka uupumatta haluaa vaikuttaa meissä ja tässä maailmassa, muuttaa asioita, ei vallallaan, vaan muuttamalla meitä sisältä päin. 

En tiedä tavoittiko lainopettaja sen mitä Jeesus tarkoitti vai ottiko hän vain uuden tehtävän suoritettavakseen, vaikkapa ryöstön kohteeksi joutuneiden auttamisen, vai ymmärsikö hän, että Jeesus odotti hänen sydämensä muutosta. Hyviä tekoja voi tehdä ilman rakkauttakin, mutta Jumalan tuntemiseen ne eivät kuitenkaan riitä. Siihen riittää vain se paikka, jossa hän itse valelee öljyä haavoihimme, pesee jalkojamme ja puhuu lohduttavasti. Kuka suostuu nöyrtymään Jumalan palveltavaksi, lähtee matkalle, joka muuttaa kaiken. 

Mia Räty
Yhteisten erityistyöalojen päällikkö, perheneuvoja
Kouvolan seurakuntayhtymä