Lämpöä ja lähimmäisyyttä
Lokakuun koleus alkaa vähitellen kipristellä korvissa, jos erehdyn ulkoilemaan ilman pipoa. Käsineetkin olisi hyvä kaivaa jo esiin. Olen onnekas, koska minulla on lämmikettä syksyn viimoihin, ja voin palata aina takaisin kodin lämpöön. Palelen helposti, mutta voin vain kuvitella, millaista on elää tähän aikaan vuodesta ilman kattoa pään päällä, ilman oman kodin turvaa tai ilman kunnon ulkoiluvaatteita.
Joka syksy 17.10. vietetään YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää ja Asunnottomien yötä Helsingissä ja monin paikoin ympäri Suomen. Kouvolassa Asunnottomien yötä vietetään tänä vuonna kauppakeskus Hansassa. Tämän vuoden Asunnottomien yön teema on ”Kenelle kaupunki kuuluu?”. Se herättelee pohtimaan, ketkä saavat näkyä katukuvassa, kenen ehdoilla julkista tilaa suunnitellaan ja onko se kaikille saavutettavissa ja yhdenvertainen.
Teema puhuttelee, kun luen tämän sunnuntain evankeliumia, jonka ytimessä on rakkauden kaksoiskäsky: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuten itseäsi. Lähimmäinen on myös hän, jonka kierrämme kaukaa, hän, jota emme haluaisi kaupan kulmalla nähdä. Hän, jolla ei ole muuta paikkaa. Hän, jonka tarinaa emme tiedä. Hän, kenet Jeesus tuntee ja muistaa – ja meidänkin pitäisi.
Yksi keino muistaa on Lahjoita lämpöä -keräys, johon voi lahjoittaa neulottuja villasukkia, lapasia, pipoja ja sormikkaita Asunnottomien yössä jaettaviksi. Myös seurakuntien diakoniatyö kerää lämmikettä lahjoitukseen niin tähän tapahtumaan kuin muutenkin tarvitseville. Toinen keino on tehdä oma rakastava osansa, jotta yhteiskunnasta tulisi sellainen, ettei asunnottomuutta olisi.
Rakkaus ja lämpö kuuluvat myös yhteen. Kuulen joskus sanottavan vähän muotopuolista villasukista, että jos ei näitä kukaan huoli, niin nämä voi lahjoittaa keräykseen. Annetaan siis ymmärtää, että lahjoitukseen kelpaavat ne rumemmatkin sukat. Kelpaavathan ne, mutta eikö tuntematon lähimmäinen ansaitsisi yhtä lailla myös niitä vaivalla ja ajatuksella tehtyjä, kauniitakin, sukkia? Tätä pohdin ja jatkan neulomista.
Siunattua pyhää, tuntematon lähimmäiseni.
Johanna Haaraoja
seurakuntapastori
Elimäen seurakunta
