Taivaan kansalaisena

Tänään saa hyvillä mielin ja lämmöllä tuntea sydämessään, että jokainen saa toimia Taivaan kansalaisena tässä maailmassa. Yksinkertaisuudessaan se merkitsee sitä, että saa rohkein mielin olla kahden valtakunnan kansalainen, samalla kertaa tämän maanpäällisen maailman kansalainen ja myös taivaan kansalainen.

Ihmisen taivalta maan päällä on kautta aikain kuvattu matkan tekemiseksi. Matkaksi, joka alkaa syntymästä ja päättyy aikanaan viimeiseen hengenvetoon eli kuolemaan. Taivaan kansalaisuus lupaa kuitenkin huimasti enemmän. Ensinnäkin se viittaa eteenpäin menoon, matkan jatkumiseen kuoleman jälkeenkin, lopulliseen määränpäähän. Toisekseen se viittaa johonkin todellisuuteen, joka on läsnä jo nyt, tässä arkisessa elossa.

Taivaan kansalaisuus maailmassa on osa kristityn maan päällistä matkaa. Se, miten tätä matkaa tekee, on jokaisesta itsestään kiinni. Edistääkö ja vahvistaako toimillaan ja sanoillaan yhteistä hyvää vai lannistaako pikemminkin muita. Suostuuko seisomaan vahvoin jaloin heikoimman puolella vai valitseeko helpoimman väylän kulkea ja väistää konflikteja. Yhteisen hyvän edistäminen tai lähimmäisen rinnalla seisominen ei vaadi keneltäkään liikoja. Pieni, arkinenkin hyvä teko tai aito kohtaaminen toisen ihmisen kanssa kantaa pitkälle. Pienen ihmisen tulee muistaa vain se, että Jumala ja lähimmäinen kulkee rinnalla.

Päivän Evankeliumissa sanotaan: Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle (Joh. 17:9). On lohduttavaa tietää, että saa olla Jeesuksen esirukousten kohteena. Rukousta tarvitsee jokainen osakseen. Rukouksessa on myös levollista itse hiljentyä. Jumala, anna meille avara sydän, niin että otamme huomioon toiset ihmiset. Aamen.

Laura Kalenius
Kouvolan seurakunnan seurakuntapastori