Kevättä kynttelistä

Talvi alkaa olla voiton puolella. Heikin päivänä (19.1.) taittui vanhan kansan mukaan talven selkä. Liukkailla pitää varoa, ettei jotain muutakin taitu. Kynttilänpäivä lupailee jo kevättä: ”Kevättä kynttelistä”. Valoisa aika lisääntyy päivä päivältä, ja tänä talvena on saatu runsaasti valoa heijastavaa lunta. On myös saatu joitain aurinkoisia pakkaspäiviä. Valo auttaa jaksamaan.

Voimauttavaa energiaa säteilee myös lapsista. Työssäni saan kohdata vauvoja ja heidän perheitään. On ollut ilo saada olla jakamassa uuden elämän ihmettä. Pienelle toivotaan tämän kuohuvan maailman keskellä kaikkea hyvää. Siksi onkin turvallista laskea hänet Kaikkivaltiaan käsivarsien varaan: liittää kasteessa Jumalan perheeseen. 

Kynttilänpäivän jumalanpalveluksessa muistellaan, miten Maria ja Joosef toivat Jeesus-lasta Jerusalemin temppeliin. Vanha Simeon oli paikalla. Pyhän Hengen voimasta hän sielunsa silmin näki Jumalan suuret teot tuon lapsen elämässä. Jumalaa kiittäen Simeon  riemuitsi: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut.”

Jeesus tuli tänne maan päälle meitä varten. Hänessä Jumala syntyi ihmiseksi, jotta meistä voisi tulla Jumalan lapsia, taivaskelpoisia. Hän on valo, joka ohjaa meitä kulkemaan taivaan kotiin vievää tietä. Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

Jeesus, lailla Simeonin sinuun tahdon katsoa,
nähdä, että autuuteni minulla on sinussa,
että autuus kaikkien myös on minun, syntisen.

Ja kun lähtöhetken tullen silmäin valo himmenee,
auta, että uskon silmä sinua vain katselee.
Simeonin kanssa saan käydä Herraa kiittämään.

(Virsi 48:6-7)

Jaksamisia sinulle Taivaallisen Isän valohoidossa!


Outi Heinonen
kappalainen
Anjalankosken seurakunta