Löytyykö toivoa 

Kun kysyin aikuiselta tyttäreltäni, mistä pitäisi kirjoittaa toisen adventin ja itsenäisyyspäivän  hartauskirjoituksessa, hän neuvoi: Kirjoita toivosta. Se oli kieltämättä ollut omakin ajatukseni tämän kirjoituksen aiheeksi tänä erikoisena adventtiaikana, mutta sain vahvistusta asian tärkeydestä. Olen miettinyt, kestääkö se toivo, jota Raamattu lupaa ja josta kirkoissa ja kappeleissa puhutaan? Onko sillä toivolla, mikä sisältyy kristilliseen julistukseen, todellista merkitystä silloin, kun ihmiset kamppailevat kipeiden ongelmien kanssa? Ulottuuko se toivo sinne, missä sairastetaan, eletään epävarmuudessa, pelätään kuoleman läheisyydessä ja kuollaan? Entä tuoko Jeesuksen lupaama toivo rohkeutta ajatella elämää eteenpäin? 

En ainakaan itse ole löytänyt mitään muuta lopullista toivoa kuin tämän, minkä Jumala lupaa ja minkä Hän on toteuttanut Jeesuksen saapumisessa. Hän tuli ihmiseksi ihmisten keskelle adventin, joulun, pitkänperjantain ja pääsiäisen tapahtumissa.  Olen nähnyt ja itsekin kokenut, että Jeesuksen antama toivo lohduttaa surun ja kaipauksen keskellä. Ja mikä valtava mahdollisuus on rukous, kaikille tarkoitettu ihmeellinen lahja. Saan rukoilla heidän puolestaan, joiden tiedän erityisesti tarvitsevan syystä tai toisesta apua. Ja rukoukseen liittyen saan pyytää myös sitä, että voisin itse löytää mahdollisuuksia keventää jonkun kuormaa, tuoda iloa ja valoa jonkun lähimmäiseni elämään. Rukous ja toivo kuuluvat yhteen. 

Viime sunnuntaina oli aika siirtyä lukemaan alkaneen kirkkovuoden pientä kirjaa: Sanan aika. Päivän Tunnussana vaihtuu vasta tammikuun alkaessa. . Sanan aika –kirjasen esipuheen on kirjoittanut arkkipiispa Tapio Luoma. Sekin kertoo toivosta. Haluan jakaa tähän pienen osan tuosta kirjoituksesta: ”Raamattu ei ole kadottanut ajankohtaisuuttaan. Myös omana aikanamme tarvitaan toivoa, joka katsoo rohkeasti tulevaisuuteen. Juuri sitä Raamattu meille tarjoaa. Luottamus Jumalaan, joka ei ole ainoastaan luonut maailmaa vaan valmistanut sille pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, on ehtymätön toivon lähde. Tuon luottamuksen varassa tulevaisuus avautuu valoisana.”

Päivi Sipponen
rovasti
Elimäki