Kiitollisuus

Katso kiittäen taaksepäin, uskoen ylöspäin ja toivoen eteenpäin! Tätä kehotusta voin tässä hetkessä soveltaa hyvin myös omalle kohdalleni. On menossa viimeinen työviikonloppu ennen eläköitymistäni. Miten vuosikymmenet ovatkaan hujahtaneet! Toki vuosiin sisältyy paljon. Nyt on hyvä aika alkaa muistella menneitä.

Voin ajatella elämääni kiitollisuudella – myös työelämääni. Aivan toisenlaiseksi se muotoutui, kuin kukaan oli suunnitellut. Vai oliko sittenkin? Vanhempani ajattelivat minusta maatilan jatkajaa. Itse kaavailin ryhtyväni keittiöalalle. Päädyin kuitenkin kirkon työhön. Ensin toimin lähetys- ja pyhäkoulusihteerinä ja sitten papin työssä.

Viimeistä työvuottaan tehneen rippikoulupappini kanssa tulin aikanaan tehneeksi kättäpäällesopimuksen yhteisestä kalareissusta. Se jäi toteuttamatta – vai jäikö sittenkään? Oliko hän jo tuolloin nähnyt jotain, mitä itse en ollut nähnyt? Jeesus sanoo: ”Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Piti vaan ensin käydä rippikoulu ja sitten oppikoulu. Järjestyneestä opiskelumahdollisuudesta olen kiitollinen.

Kiitollisuus on terveyttä parantava voimavara. Kiitollisuus nousee jo yksinomaan siitä, että lakkaa pitämästä asioita itsestäänselvyytenä. Olen miettinyt oman syntymäni ihmettä siitä näkökulmasta, että siihen tarvittiin isäni varjeltuminen sotarintamalla. Tapio Rautavaara lauloi: ”Saan olla niin paljosta kiitollinen, kunhan vain osoittaa muistaisin sen. Se lahjoista suurin on mun kohdallain, kun tänne mä syntyä sain.”

Nyt on elämän polkua jo hyvän matkaa kuljettu, ja tästä etapista matka jatkuu toivoen eteenpäin. Suurin kiitoksen aihe on ilmaistu seuraavassa virressä: ”Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea.” Jumalan armo taitaa loppupeleissä olla se merkittävin asia. Ratkaisevaa ei ole se, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa ja johdattaa.

Outi Heinonen
kappalainen
Anjalankosken seurakunta