Armo

Tämän sunnuntain teemana on armahtaminen ja armo. Me ihmiset emme saisi tuomita. Tuomitseminen kuuluu ainoastaan Jumalalle. Silti tuomitsemme sanoin ja teoin.

Armahtamisesta mieleeni tulee vanha fiktiivinen elokuva Vihreä maili vuodelta 1999. Kyseisessä elokuvassa päähenkilö tuomitaan kuolemaan kahden lapsen murhasta. Uhrien omaiset huutavat ja latelevat totuuksia tuomitulle. Hänenhän täytyy olla syyllinen, koska oikeus on hänet syylliseksi tuominnut. Uhrien omaiset myös kokevat suurta vihaa ja tuskaa, joka on hyvä kohdentaa syylliseen. Täysin inhimillistä. Loppupuolella selviää, että tuomittu mies ei ollutkaan syyllinen tekoihin, joista häntä syytettiin.

Elokuvassa on paljon yhtymäkohtia tämänkin päivän erilaisiin tilanteisiin ympäri maailmaa. Oikeuslaitos on erehtyväinen, syyttömiä valitettavasti tuomitaan. Ja ihmiset tuomitsevat.

Sitten on toinenkin näkökulma. Armollisuus itseä kohtaan. Meistä jokainen tekee virheitä, niiltä ei voi välttyä, ne kuuluvat elämään. Suorituskeskeisessä yhteiskunnassa unohdamme usein itsemme. Jokainen meistä kaipaa armoa. Voimme aloittaa itsestämme ja muistaa Jeesuksen sanat: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” 

Mervi Rosnell
seurakuntapastori
Valkeala