Tuulessa 

Olen ollut monissa tuulissa. Joskus veneessä myrskytuuli sai pelon valloilleen. Toisen kerran nautin tuulesta kasvoillani, hivelevä kosketus poisti kuumuuden ja toi ilon. Jollain kertaa ponnistin tuulta vasten kaikin voimin, vähä vähältä matka eteni. 

Arvaat oikein – pappi aikoo verrata tuulikokemuksia kristityn elämään. Niin se taitaa olla. Joskus on myötätuulta ja joskus elämä iskee vasten kasvoja. 

Hauskaa on, että Raamattu puhuu Jumalan omasta hengestä tuulena. Oikeastaan sana ”henki” merkitsee samaa kuin ”tuuli”. Jumalan tuuli, joka hiljaa humisten on läsnä. Joka tulee ja menee, jota ei voi nähdä, mutta joka on aivan yhtä todellinen kuin se kohtaamani myrskytuuli tai hien poistava vilvoittava löyhähdys. Jumalan Pyhän Hengen tuuli. 

Raamattu lupaa Pyhän Hengen läsnäolon vaikuttavan tuulen lailla, monisyisesti: Saat voiman. Saat rohkeuden. Saat ilon. Saat toivon. 

Pyhän Hengen tuuli siis tuntuu puhaltavan ihmisen sisällä. Syvyydessä, sielussa. Voimaannuttaen kohtaamaan ihmisiä, itseä ja Jumalaa. Rohkaisten menemään epävarmoihin tilanteisiin ja jopa vastustajien joukkoon. Antaen ilon, joka ei ole riippuvainen elämän riepottelusta tai juhlahetkistä. Tuoden hyytymättömän toivon. 

Eikö vaan, juuri tuota sielu kaipaa. Erikoisinta lienee, että Pyhän Hengen tuuli ei puhalla sielussa miten sattuu – niin kuin tuo tavallinen tuuli näyttää tekevän. Jumalan tuuli henkäilee täsmätuulena. Hän tietää, mitä sielu kulloinkin kaipaa. Hän osaa aavistaa jo kaukaa, mihin sielua tulee valmistaa. Hän näkee, milloin sieluparka on täydellisen lohdutuksen tarpeessa. Hän nostattaa riemun, jolla ei ole määrää. 

Lisäksi Jumalan Hengen läsnäoloa voi pyytää. Siis tuuli, jota voi pyytää tuulemaan! Eikä vain omassa sielussa, vaan vaikka koko kaupungin tai maan ihmisten sieluissa. Seurakunnan keskuudessa, sotien keskellä, sairaaloissa, kaikkialla. Rukous on Hengen tuulen propelli, jolla tuuli aivan innostuu. 

Nyt ei kun hommiin. Rukoilemaan helluntain Hengen läsnäoloa täydellisesti oikealla tavalla omaan elämään, lähipiiriin, tälle kaupungille, maalle ja maailmalle. Myrskyämään, kun on sen tarve. Hellimään oikeassa hetkessä. Herättämään meidät Jumalan voiman, rohkeuden, ilon ja toivon maailmaan. 

Tuija Nuutinen 
Kirkkoherra 
Kouvolan seurakunta