Kulmakivi, joka kantaa
Syvänpaaston aika kolkuttelee ovellamme, josta pyhän nimi Kärsimyksen sunnuntai meille kertoo. Kärsimyksen sunnuntai avaa meille polun kohti pääsiäistä, pysäyttäen meidät Jeesuksen kärsimystien äärelle. Se muistuttaa, ettei Kristuksen tie ollut pelkästään voittojen ja ylistyksen tie, vaan kivun, hylkäämisen ja ristin kantamisen matka.
Pyhästä kerrotaan kuinka Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä, mutta ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät”, oli tuleva kivi, jolle Jumalan seurakunta rakentuu.
“Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.” Ps. 118:22, Matt. 21:42.
Kulmakivi oli rakennuksen tärkein kivi, se kantaa painon ja antaa suunnan koko rakennukselle. Jeesus, vaikka olikin kansansa hylätty ja ristiinnaulittu, on juuri se kivi, jonka varaan Jumala rakentaa pelastuksen. Hänen kärsimyksensä ei ollut turha, vaan siitä kasvoi uusi elämä ja toivo koko maailmalle.
Kärsimyksen keskellä on vaikea nähdä kaiken todellista tarkoitusta. Ehkä omassa elämässäsi on hetkiä, jolloin tunnet itsesi hylätyksi, särkyneeksi. Mutta juuri silloin Jeesus on lähellä, hän, joka tietää miltä kipu tuntuu. Kärsimys ei ole viimeinen sana. Jumala voi kääntää sen merkitykselliseksi, niin kuin hän teki ristillä.
Meidät kutsutaan lepäämään Kristus-kulmakiven varassa. Hän kestää taakkamme, kantaa syntimme ja rakentaa meihin toivoa. Meidän ei tarvitse kestää yksin. Kärsimyksen sunnuntai on matka kohti pääsiäisaamua, jossa kulmakivi osoittautuu lujaksi ja eläväksi, voitoksi kuolemasta ja toivoksi kaikille meille särjetyille ja murretuille.
Nuorten yksi suosikkiveisuista punaisesta veisukirjasta on kappale nimeltä kulmakivi. ”Hylätty kulmakivi elämän, sen varaan rakennamme. Herramme tekee meistä kestävän, ilman Häntä me romahdamme. Kivi kalliisti maksettu, sydämiimme se on suljettu. Ja sen varaan me laitamme koko elämän, sitä murrettu koskaan ei”.
Kristuksen tie ei pääty kärsimykseen. Pimeys ei ole koskaan lopullinen, pääsiäisaamu todistaa, että valo voittaa aina. Jeesus, hylätty kulmakivi, on tullut elämän perustaksi, joka kestää ikuisesti. Kärsimyksen keskelläkin saamme luottaa siihen, että Jumalan rakkaus kantaa ja hänen valonsa loistaa kirkkaammin kuin mikään pimeys.
Sanni Lehtinen
Seurakuntapastori
Valkealan seurakunta
