Sydämen puhetta

Muista minua, latinaksi reminiscere, on tämän pyhän otsikko kirkkovuosikalenterissa. Aiheena on rukous ja usko. Otsikko on osuva, koska paaston aika kutsuu meitä rukoukseen, rukouksessa olemiseen. Se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla koko ajan pyytämässä jotakin: anna minulle. Se tarkoittaa todella: muista minua.

Rukous on sydämen yhteyttä Jumalaan. Rukoilla voi sanoin ja sanoitta, elein, musiikin keinoin, tanssilla, kirjoittaen, neuloen, luonnossa liikkuen. Tapoja on yhtä monta kuin on rukoilijaakin. Mikä on sinun tapasi, ja milloin sinä rukoilet?

Päivän evankeliumissa Mark. 9:17–29 Jeesus tekee ihmeteon ja parantaa lapsen, jota kiusaa paha henki, eli meidän aikamme ymmärryksen mukaan todennäköisesti jokin sairaus. Opetuslapset ihmettelevät, mikseivät he saaneet pahaa henkeä karkotettua. Jeesus vastaa heille, että ”tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella”.

Joskus kädet menevätkin ristiin vasta hädän hetkellä, viimeisenä keinona, mikäli se tulee edes mieleen. Paaston aika kutsuu meitä kuitenkin jatkuvaan rukoukseen, yhteyteen Jumalan, itsemme ja toistemme kanssa. Se kutsuu rehellisyyteen. Mitä minulle todella kuuluu? Mikä elämässäni on tärkeintä? Mitä voisin tehdä muiden hyväksi, mistä voisin ja mistä pitäisi luopua?

Rukouksessa sanoitamme sisintämme ja tulemme tietoiseksi itsestämme ja ajatuksistamme. Pysähdymme. Se onkin tässä kiireisessä maailmassa tärkeää. Mitä tunnen, kun pysähdyn? Mikä pääsee esiin?

Omaan paastooni kuuluu keittiön pöydällä auki oleva Raamattu. Se muistuttaa juuri tästä: pysähdy (ja laske puhelin käsistäsi). Sitä selaillessani löysinkin itselleni tälle viikolle rukouksen, joka sopii paastoon, ja jonka haluan jakaa nyt myös, hyvät lukijat, teidän kanssanne: ”Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe. Ota sanani suopeasti vastaan, sanani ja sydämeni ajatukset, Herra, turvani ja lunastajani.” Ps. 19:13,15

Aamen.

Rukouksen voimaa alkavaan viikkoosi!

Johanna Haaraoja
seurakuntapastori
Elimäen seurakunta