Kirkkautta kohti

Saimme nauttia muutamat superhelle päivät. Harva meistä kaipaa kuumia päiviä, mutta aurinkoisia kaipaamme moni. Pilvisenä päivänä elämän vaikeudet ja harmin aiheet tuntuvat kaksi kertaa suuremmilta kuin aurinkoisena päivänä. Auringon paisteessa elämä helpommin hymyilee voisi rankasti yleistäen sanoa. Sunnuntaina saamme viettää kirkastussunnuntaita. Pyhä päivää, jolloin pohditaan Jumalan kirkkautta. Sellaista kirkkautta, jota emme saa aikaan auringon paisteella emmekä keinovalolla. Jumalan kirkkautta, joka valaisee pilvisenäkin päivänä.

Jumalan kirkkauden säteet kertovat Jumalan suunnattomasta rakkaudesta meitä kohtaan. Jumalan kirkkaus säteilee ristiltä. Viime viikolla rippikoulussa pohdimme keväistä Notre Damen tulipaloa ja sitä kuinka savuavien nokisten raunioiden keskellä alttarin kultainen risti hohti taivaallista valoa. Ristillä Jumalan rakkaus sai täyteyden ja siinä hohtaa taivaan kirkkaus. Kirkkaus, jota kohti olemme matkalla.

Avoimen haudan äärellä suurin lohdutus löytyy iankaikkisen elämän toivosta. Elämän tummimpien sävyjen kietoessa syleilyyn, taivaallinen kirkkaus tuo lohtua ja toivoa. Siksi on hyvä toivottaa toinen toiselle siunauksen säteitä. Se on taivaallisen kirkkauden, Jumalan rakkauden toivomista elämän arkeen ja juhlaan.

Siunauksen säteitä toivottaen

Johanna Pesonen
Kappalainen
Anjalankosken seurakunta